22.10.2016

22. lokakuuta

Lokakuu on saanut nimensä siitä koska on kuraista ja lokaista. Tässä eräänä päivänä ihmettelin että onpas sateeton syyskuu, kunnes huomasin että on lokakuu...ja pian marraskuu! Ei ole satanut kolmeen viikkoon, ehkä se on ihan hyvä asia. Syksy on ollut tavattoman hieno, nyt tietenkin alkaa se pimeä, hämärä kausi, mutta silti omalla tavallaan hienoa marraskuunkin tultua. Kaikissa vuodenajoissa on jotain mielenkiintoista, on vain erilaista. Kovat pakkaset ilman lunta ei ole hyvä asia kenellekään tai millekään, joten toivottavasti tulee lunta jonkin verran. Kasvit, pikkuotukset, erityisesti siilet tarvitsevat hyvän eristeen talveksi. Tänään haravoin lehtiä kukkapenkkien peitoksi; yleensä laitan havuja, mutta nyt ajattelin kokeilla miten lehdet toimii. Se on probleemi jos tuuli lennättää lehdet mukanaan. Lehtiä ei vain tarvitsisi viedä pois keväällä, kuten havut joutuu viemäään jonnekin pois silmistä. Kun saisi ajalliseksi hakea hevosenkakkaa, sekin olisi hyvä eriste. Kukkasipulit laitoin pikavauhtia lokakuun alussa, enkä aio enempää laittaa, pitäähän niitten ehtiä juurtuakin. Vaikka joskus marraskuussakin olen vasta maahan niitä istuttanut ihan hyvin tuloksin. Riippuu miten lauhaa on. Kaikki muu saa jäädä kevääseen. Pannuhuoneeseen raahattu sinisarjaliljaruukut, kanna, daaliat, pelargonit ym. Muratit muunmuassa saavat vielä olla ulkona, ne kestää kylmää hyvin. Vinttihuoneeseen pasuunakukka, kliivia ja kärsimyskukka kokeilumielessä. Huomasin tässä yhtenä päivänä että orkideaan, joka oli koko kesän ulkona pitkälle syksyyn asti, oli ilmestynyt kukkanuppuja! Uskomatonta, ensimmäisen kerrran orkidea tekee uudet kukkanuput! Jos vain jaksaa kukkia valon vähetessä. Ensi kesänä teen sille saman tempun, ulos koko kesäksi. Hieman pihan siivousta vielä, kesäiset koristeet pois, hieman kevyttä haravointia, ei sitäkään paljon, sillä maatuvat lehdet ovat mainiota lannoitetta nurmelle. Enkä piittaa tuon taivaallista kenenkään kommenteista tyyliin:  - niin, jos niitä viitsii katsella...Kuka niitä katselee paitsi pilkunviilaajat joilla ei ole todellisia ongelmia!! Tuossa kuvassa on muuten mainio ruohonleikkuri. Aikamoinen möllykkä ylämaan karjaa. Mitenkähän tuollaisen saisi pihalleen kesäksi. Tämä daami on kuvattu paikallisen luontopolun varrelta jossa näitä laiduntaa enemmänkin. Ovat joskus ottaneet hatkat ja häipyneet laiduntamaan ihan oma-aloitteisesti. Go girls!

Ei kommentteja:

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!