Aamupäivällä olin avaamassa olkkarin ikkunaa, kun katse osui lepäilevään
rusakkoon. Se oli löytänyt mukavan suojaisan paikan pienen kumpareen
viereltä. Ei se ollut moksiskaan vaikka räpläsin ikkunaa. Sama puppeli joka
kävi syömässä jokunen viikko sitten ja oli varsin pyöreä. Ilmeisesti pikku-
puput ovat tulleet maailmaan ja äiti päässyt hieman viettämään vapaa-aikaa.
Kuvat taas kerran otettu lasin läpi; jalustan käyttö auttaa kyllä saamaan
tarkempia. Silti, fiilis on aina tärkeämpi kuin kliinisen tarkat kuvat.
Ja tämä veijari kyllä saikin hyvät fiilikset aikaan!