6. kesäkuuta

Kesäkuu otti hieman hengähdystaukoa näin aluksi. Sää on todella rapsakan raikas. Lumentuoksuinen tuuli puhaltelee milloin sieltä, milloin päinvastaiselta suunnalta. Viime yö on ollut kylmä, mutta ei onneksi halla käynyt niittämässä kukkasia. Varmuuden vuoksi kömmin ulos myöhäisenä iltahetkenä  peittelemään harsolla daalioita, kasvilavan ym. ja kasvihuoneeseen pari kynttilää palamaan. Ensi yöksikin lupaillaan mahdollista hallaa. Eipä se ihme olisikaan; hallanraja on 10. kesäkuuta asti. Ennenvanhaan ollut ainakin. Mistäpä näistä nykysäistä tietää. Linnutkin ovat hyvin hiljaisia; yleensä rastaat mekastavat innolla koko yön, mutta lienevät tiiviisti lämmittelemässä jossain suojaisassa paikassa. Kukkaset kukkivat ihan reippaasti, eivät näytä mitenkään kärsivän kylmästä, ehkä kukkivat kauemminkin kun on hieman viileämpää. Tänä vuonna omenapuut ovat kyllä ennätystäynnä kukkia - niitä on enemmän kuin lehtiä. Jopa pieni koristeomenapuu kukkii, ensimmäisen kerran. Pihalla leijuu ihana tuoksu tai tuoksusekoitus, kieloa, omenankukkia, vihreän ruohon raikas tuoksu...ja pian syreenien tuoksua. Huomasin että narsissit eivät juurikaan kukkineet, pari kukkaa siellä, täällä. Mistä lie johtuvaa. Ottiko kova pakkanen niihin sittenkin. Liljat ovat kärsineet myös ja kaikki siirtämäni ruusut kuolivat paitsi vanha neidonruusu ( ei täyttä varmuutta nimestä, vanhaa kantaa kuitenkin ) Myös sininen kärhö jäätyi kuoliaaksi. Taitaisi olla parasta kasvattaa niitä ruukuissa ja nostaa talveksi suojaan. Jotkut perennat taas eivät olleet moksiskaan; mm. kuvan kullerot kukkivat myös erittäin runsaina. Ehkä nuo eksoottisemmat kukat ovat kärsineet. Toistaiseksi yritän saada yliotteen rikkaruohoista ja nurmikosta; jotka röyhäävät hulttiomaisesti - niitä ei pakkaset hetkauta mihinkään suuntaan.  Onneksi loma alkaa ensi viikolla: on enemmän energiaa hoitaa tuota vallatonta lasta, jota puutarhaksikin kutsutaan.