7. toukokuuta

Huhtikuu meni niin että oliko sitä ollenkaan...ja toukokuu tuntuu kiirehtivän nopsaan sekin. Luonto ja puutarha eivät kuitenkaan pidä kiirettä, hissuksiin kömpii siellä täällä ylös kukkasia. Äkkinäiset ja kovat pakkaset ennen lumen tuloa ovat kyllä jonkin verran verottaneet. Harmikseni ihanaiset ajuruohomättäät jotka koristivat yrttipenkin reunoja kuolivat kaikki tyynni. Tänään hieman kaivelin liljan sipuleita esiin, epäillen onko nekin menneet...en kovin reippaasti uskaltanut kaivella. Tuntuisi jotain olevan tallella. Viime vuonna jo tähän aikaan olivat tulossa esiin, mutta muutama lämmin päivä ei vielä ole niitä innostanut. Vähän sadetta ja sen päälle lämmintä saa luonnon vasta kohahtamaan kasvuun täysillä. Ja rannikolla ei koskaan ole niin lämmin kuin sisemmällä mannerta. Tänään laittelin muutamia siemeniä: maissia, sikkiminkurkkua, jättikurpitsaa, ufokurpitsaa...kunhan saan kasvilaatikot, sinne suoraan muita siemeniä. Kesäkukista vasta merimalkolmiaa muutamiin purtiloihin. Eiköhän tässä ehditä....Aika menee niin siistimis- ja järjestelyhommiin. Pihalla on vielä paljon uudelleenlaittelua kaikenlaisten kaiveluitten jäljiltä. Siirtelen erinäisiä pensaita, perennoja siinä toivossa että saa kaljuja kohtia paremman näköisiksi. Mikään ei vain kovin nopeaan kasva. Taitaa olla kultapiisku ainoa sellainen, mutta silläkään ei ihan viitsi pihaansa täyttää. Ehkä on niin että kun itsekin alkaa olemaan rähjääntynyt reissussa, niin pihakin näyttää vähän samalta......Puutarha on omistajansa näköinen, jep, näinhän se on muutenkin. Jos ihminen on oikein pedantti ja tiukkis, pihakin on kuin viivottimella tehty ja rajattu, nurmikko on aina tiptop, rikkaruohoja ei missään...pahimmassa tapauksessa asvalttia ja soraa jokapuolella....kuri ja järjestys vallitsee..huh, sellaiset ihmiset on todella pelottavia!!  Jihuu, tämä ajatus saikin ihan uutta intoa meikäläiseen! Aion vain nauttia tästä rappiotilasta....