 |
| Kaunis ystäväiseni tupsahti pihaan murkinoimaan. Omenat maistui ja kriikunatkin olisi maistuneet...mutta se pelästyi äkkinäistä liikettä, köpötteli kauemmas ja oli ilmestynyt uudelleen myöhemmin iltapäivällä. Laitoin sille kasan omppuja, kun se ei ylety korkealle ja ne sille maistuu. Se köllötteli omenapuun alla, oli tainnut tulla maha täyteen! Kunhan ei saa mahanpuruja. Pitänee laittaa sille lisää omenia ja porkkanoitakin voisi tarjoilla jos daami sattumoisin tulee taas. Viimeksi näin sen 1.10. Se menee ja tulee niin äänettömästi ja sulautuu maisemaan täysin. Tilauksessa on kauraa joten talveksi on kyllä sapuskaa tarjolla jos se vain muuten pysyy elävien kirjoissa. Jos ei tule kovia pakkasia ja paljon lunta ja JOS se välttyy metsästäjien repiviltä luodeilta ja jos...ja jos... Ajatus siitä että joku tappaisi jonkun näin kauniin olennon on sydäntäsärkevä. Sen katsekin on niin arvoituksellinen, älykäs ja välillä ilkikurinen.... . |
11.10.2015
My friend!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti