Syyskuu jatkuu ihastuttavana ja jotenkin eteerisenä. Jos syksyllä olisi sukupuoli, se olisi nainen: vaihtelevainen ja oikukas mielenlaadultaan. Sitäpaitsi kevät on edessäpäin, ei takana! Mikä ajatus!!
Hyvinkin voi jatkaa pihahommia, perennoja voi istuttaa ja nyt niitä saa halvemmalla. Vähän rähjäisiä, mutta elinkelpoisia. Viikolla tarttui matkaan naapurikaupungista lyhtykoiso, isoidänunikoita...sekä tietenkin kukkasipuleita jotka kannattaa törkätä maahan ehkä lokakuun puolella, voivat muuten innostua kukkimaan ennenaikojaan. Huomasin kärhön jo tekevän uudelleen kukannuppuja... Pihan siistimistä riittää, nurmikko on ainakin kertaalleen vielä leikattava; on hauskan näköistä kun värikkäät lehdet koristelevat siistiä nurmikkoa. Vaikka tähän aikaan kaikki pihahommat on lähinnä terapiaa: keväisin on vähän pakko saada eri työt tehtyä. Nyt voi hyvällä omallatunnolla jättää ensikevääseen mitä ei ehdi tai viitsi. Suurin osa omenista on kerätty, osa putoillut maahan ja kun ne murskaantuvat, perhoset käyvät lipittämässä niistä omenamehua. Perhosbaarin teko jäi taas kerran - samoin hyönteishotelli on vasta ajatustasolla.
Toisaalta koko plantaasi on iso yhdistetty baari- ja hotelli kaikenlaisille otuksille. 2-jalkaisille on tarjolla vain kahvetta ja sekalaisia sörsselimehuja; jos oikein lykästää voi saada mahladrinksun... Kasvihuoneessa on kesäistä, kurkut ja tomaatti ovat sitä mieltä että tässä ollaan vasta aluillaan. Saavat olla ihan rauhassa niin kauan kun jaksavat kasvaa. Ei tämä mitenkään synkeää aikaa ole ollenkaan, varsin kesäistä paikoin. Erityisen värikästä ei taida tästä syksystä tulla, pari edellistä ovat olleet ilotulitusmaisen loistavia. Luonto ei ole vielä hiljentynyt; linnuilla on kovastikin jutusteltavaa: punarinnat tiksuttaa, käpytikat kirmailee, sorvailevat linnunpönttöjä mieleisikseen, pohjoistuuli sai kurjet muuttamaan kohti etelää tuhansittain.
Syystuuli helisee puissa, sinistäkin sinisemmälle taivaalle muodostuu kermaisen palleroisia pilviä, illalla nousee kuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti