Eilen työpaikan edustalta asvaltilta löytyi tämä erikoinen olento. Eräs daami tuli selostamaan että ulkona on joku kummallinen otus tai jokin pinkki lelu...No, tarkempi tarkastelu osoitti sen olevan horsmakiitäjä. Se oli tiiviisti asvaltilla, piti erikoista hurinaa kun siihen koski. Mistä lie pölähtänyt. Siirrettävähän se oli ettei autot ajaisi lyttyyn. Päätin että vien sen kotiin toipumaan. Varovasti nostin sen muovikippaan jonka pehmustin talouspaperilla. Laitoin sen kotona isoon lasimaljaan sisälle. Asetin sille veteen kastetun sokerinpalan kärsän eteen ja hain horsmankukkaa, tuumin jos se olisi inspiroinut. Se vain oli liikkumatta paikallaan. Mutta, kas, pimeän tullen se alkoi liikkumaan. Laitoin sen ulos rappusille ja puolen tunnin kuluttua se oli lähtenyt! No, ihmekös tuo, ne liikkuvat vain hämärän tullen. Siksi niitä harvoin näkee, vaikkei se muuten harvinainen olekaan. En asetellut sitä taiteellisesti mihinkään poseeraamaan, kun en tiennyt onko se loukkaantunut. Miksi turhaan kiusata. Mutta toivottavasti se kiitää jossain iloisesti huristen.
 |
| Pergèsa elpenor. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti