30.5.2015

30. toukokuuta

Uusi kukkapenkki muotoutuu.
Toukokuu vilistää vinhaa vauhtia kohti kesäkuuta. Kylmä ja raikkaankaunis kuukausi. Se
ei haittaa kevätkukkasia ollenkaan, ne kukkivat kirkkain värein ja tuoksuen kevyesti. Eikä haittaa
pihallatonkijaakaan viileys, paljon nautinnollisempaa ja helpompaa laitella, kun helle ei ole uuvuttamassa. Ylimääräistä hommaa tuo hulppea multamäärä...sitä ei hetkessä levitetä ja mahdotontahan se olisikin. Ilman stressiä pieni osanen kerrallaan. Fysiikalla on heti sana sanottavana jos aikoo ylittää itsensä ja voimansa. Olen ährännyt uutta kukkapenkkiä viemäröintialueen painuneeseen kohtaan. Korallikanukkaa, siperiankurjenmiekkaa, tulikukkia, japanintatarta, kilpirikkoa, ruukkunarsissin sipulit, rohtoraunioyrttiä ym.,ehkä heitän sekaan yksivuotisia kukansiemeniä. Eräs suunnitelmista on jättää iso siivu ihan luonnonvaraiseksi ja polku erottamaan sen nurmikosta. Tavallaan kuin luontopolku pihaan. Samalla vähentyy ruohonleikkuu joka ei vain vieläkään ole lempipuuhia. Onneksi kesäloma alkoi, saa ihan rauhassa laitella pihaa. Kun vain pitää mielessä ettei valmista saa kerralla vaikka huhkisi vuorokaudet ympäriinsä.  Ilo puutarhatöihin on säilytettävä, eikä se onnistu ellei tee jotain muuta välillä. Luonnon ihmeistä on nautittava, tarkkailtava lintujen touhuja, hyönteisten puuhailuja; iloittava pienenpienistäkin asioista; kultakuoriaisen toukista kompostorissa!

.

Ei kommentteja: