Pökerryttävän ihana syyspäivä, uskomattomat 21 astetta; illallakin vielä oli 18. Ilmassa maasta nouseva väkevä tuoksu, ylikypsien omenien, aamupäiväisen sadekuuron, lakastuvien syysleimujen; joitten tuoksu muistuttaa kurkumaa..kaiken kruunaa pasuunakukkien töräyttelyt; yhtäkkiä pihalla leijuu parfyymin tuoksu voimakkaana.
Linnuillakin tuntuu olevan kovasti asiaa; tiaiset tirskuttavat, varisten kuiva raakunta täyttää äänimaailman; pyyn voimakas vihellys. Sillointällöin se näyttäytyy; köpöttelee tien yli tai istuskelee koivunoksalla jotain suuhunsa napsien tai kahistelee kuivassa ruohikossa.
Uskomaton värimaailma: kanukan punaisia lehtiä, koivun keltaisia lehtiä smaragdinvihreällä nurmella, tiet ja polut peittyvät keltaisiin neulasiin. Omenat loistavat hämärtyvässä illassa kuin pienet eriväriset lamput. Aurinko laski vaaleanpunaisella ja sinisellä taivaalla.
Ilma on samanaikaisesti lämmin ja kostean viileä; lämmin tuulenvire käy lempeästi kasvoille.
Silloin tällöin kuuluu omenien putoavan maahan. Jos maalari Rousseau eläisi ja sattumoisin tänne eksyisi, olisi yhtä lumoutunut näkemästään ja maalaisi mestariteoksen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti