2. heinäkuuta

Päivä alkoi heräämällä ukkosen jyrinään. Ylös, ulos laittamaan arat kesäkukat sateelta suojaan, että niistä olisi iloa pidempään. Sitten saimme nauttia ihanasta ukonilmasta joka ihan tärisytti taloakin! Päivällä kova tuuli vei pilvet ja sateen mennessään ja yltyi vieläkin rajummaksi. Kukkaruukut sai kyytiä, jopa painava pasuunakukkaruukku lensi kumoon. Siinä rytäkässä katkesi oksa jossa oli nuppuja. Se on muutenkin kärsinyt kun vein sen ulos; ehkä se virkostuu; ainakin siinä on paljon kukannuppuja. Joten ei kovin paljon enää ilmalentoja! Rannikolla ei vain tuulettomia päiviä juurikaan ole; tuulee tai tuulee vieläkin kovemmin. Ja siitä ei mikään kukka pidä. Illemmalla innostuin kuvaamaan kukkasia kun huomasin mm. valkoisten kurjenkellojen (itse siemenistä kasvatettuja) availevan nuppujaan. Samoin valkoinen iiris kukkii. Valkoista on vaikea kuvata, eikä tuulenpuuskat juurikaan auttaneet, niin ihanaa tuoksua kuin mereltä tuleekin! Löysin tilataideteospölkystä liekö sitten kääpiä vai sieniä, mutta kauniita ovat. Sormustinkukat alkavat aukeamaan myös; niitä on tänä kesänä vähemmän mutta ensi vuonna enemmän; paljon pieniä taimia siellä täällä, mikä on vallan ihanaa. Ehkä huomenna ei tuule niin paljon kuin tänään...