31. joulukuuta : pieni runo metsän eläimille

           Metsä värähtää,

           kun taivas repeää valoon.

           Jänis painaa korvat selkää vasten

           ja ajattelee vain: miksi taivas huutaa?

           Kettu pysähtyy polulle,

           häntä värähtää kuin kylmässä vedessä.

           Se ei ymmärrä juhlaa,

           vain sen, että rauha särkyy kuin jää.

          Pöllö kohoaa oksalle,

          silmät suurina ja surullisina.

          Sen mielessä käy ajatus,

          että ihmiset unohtavat joskus kuunnella.

          

           Ja kun viimeinen  räsähdys hiipuu,

           metsä huokaisee yhteen ääneen.

          Eläimet eivät vihaa valoja,

          vain sitä, etteivät ne tiedä

          miksi maailma yhtäkkiä muuttuu

          pelottavan kovaksi.

            

          

              

Kuuruno

Kirkas kuu
metsä kääntyy sisäänpäin
polku unohtaa suunnan
 
Metsä pidättää hengitystään
joku kulkee valossa

Kirkas kuu 
varjot vaihtavat nimeään
yö ei kerro syytä

                                                 

                                             

                                                   

24. joulukuuta

Syyskuukaudet menevät ihan yhtä nopeaan kuin muutkin. Talvipäivänseisaus oli ja tänään hurja minuutin pidempi valoisa aika. 31.12 on 10 min. pidempi. Aivan ihanaa, suunta valoon jälleen. Aurinko vielä vienosti viistää horisonttia, mutta pian se suorastaan räjäyttää valonsa ja lämpönsä...En mitenkään kaipaa lunta ja pakkasia. Marraskuun pikatalvi oli ok. siihen se saisi jäädäkin. Tietenkin lumesta on hyötyä luonnolle ja osin kasveillekin, mutta tuntuu vaan siltä että kiitos, mutta ei kiitos. Ohut puuterimainen kerros maassa on ihan kiva. Tänään otin tuolin ulos ja muutaman minuutin istuskelin, ihailin näkymiä, hengittelin rauhassa hapekasta ilmaa. Linnuillakin tuntui olevan muuta menoa, ehkä viihtyvät syvemmällä metsässä hienommalla säällä. Otin lopulta pikkukirveen ja muutaman vesan hakkasin pois. Ajatuksena raivata aina pienen alueen kerrallaan. Jos lunta ei tule, se on hyvää jumppaa. Aiemmin syksyllä sain enemmän karsittua hieman umpeenkasvaneita osioita. Jos näin jatkuu voi hyvin tehdä hommia ulkona. Ei välttämättä huvita, mutta nyt kun päivät pitenee, energiaa tulee enemmän. Pimeät päivät hieman uuvuttavat. Pihatyöt on aina tehokasta, monipuolista liikuntaa, kunhan ei revi itseään. Saatan pian juoda kahvitkin ulkona...mutta en lumihangessa.

 

Ihana amaryllis

 

Kaksivärinen amaryllis. Jotenkin ihana, aivan
kuin värit olisi huuhtoutuneet pois.

 

Viljo ja villit kaverit

Metsäkauriit löytävät jotain syötävää.

Viljo kurkistelee...toinen sarvi roikkuu vielä..olisipa hauskaa löytää se,
kun irtoaa ja putoaa jonnekin. Melko arka kaveri on hänkin. Ei lainkaan
niin seurallinen kuin Bambi oli aikoinaan. Ikävä sitä hupsua, vaikka saikin
aikaan monenmoista tihutyötä pihalla. 

 

Talvinen sää toi pikkutikan

Pikkutikka ilmestyi viime viikolla syömään. Muutama vuosi sitten se käväisi. Liikkuu lähistöllä muillakin pihoilla joissa ruokitaan lintuja. Söpö pieni olento eikä kovin arka ole. 

Lesser spotted woodpecker.