Sininen ihanuus

 

Piristävä ylläri

 Soihtulilja on tehnyt kukkavarren. Vierähti muutama vuosi kun se viimeksi kukki. Silloin kaksi kukkavartta. Viime kesänä sillä oli tilavammat olot vanhassa kaivonrenkaassa. Nyt taas ahtaassa ruukussa. Tiedä sitten mistä se varsinaisesti pitää. Talven se kyyhötti pannarissa, taisin pari kertaa kastella. Kiva kun jotain onnistuu. Sinisarjaliljoissa ei näy vielä kukkavarsia. Mustakukkainen sarjalilja on vaivaisen oloinen. Ei ole vielä kertaakaan kukkinut. Odotan mielenkiinnolla. Sellaiset 5 vuotta menee ennenkuin sarjalilja kukkii ensimmäisen kerran. Saan siis vielä odotella pari vuotta? Cannat on elossa, vehmaita. Kukkivatko? Nerine on kotterossa ja vihertää. Viime vuonna syksyllä kukki. Ruostekukan kohtalona on kompsu ellei se nyt kuki. Talvetettavat kukat on hankalia. Ihme että ne selviävät elossa talven yli. Liika kastelu on pahin moka ja tietenkin jos ne pakastuu. Jos ne kukkivat se on kaiken vaivan palkka. Polvet ja selkä ei tykkää painavien ruukkujen raahaamisesta, niitten puolesta ihan se ja sama kukkivatko. Toivovat kai että ne kupsahtaisi.

Reipasta menoa kotterossa

Blauhilde-pavut ovat hyvinvoivan oloisia.

" Pitkät kiinalaiset " on oikein reippaita.

Pari kurkuntaimea on niin reipastunut, paljon kukkia. En tiedä ovatko avomaan- vai kasvihuonekurkkuja. Hienoinen ylläri siis. Samassa purtilossa on pienen pieniä cucamelonin taimia.

Kurkun kukkia.

Isossa lavassa kasvaa Tiger cross- kesäkurpitsaa. Näkyy olevan kukannuppuja.

 

Kotilon puuhia

Kotilo kiipeili ja yhtäkkiä päättikin mennä alas vauhdikkaasti....

 

Muutamia siivekkäitä

Nokkavarpunen vieraili toukokuussa. Naaras. Hawfinch.

 

Kirjosieppo, kuvattuna jo toukokuussa. Pesii useammassa pöntössä pihalla. European pied flycathcer.

Mustapääkerttu, kuvattu myöskin aiemmin. Laulaa kauniisti. Black cap.

 

Punavarpunen. Eksoottinen vieras kaukomailta. Laulaa kauniisti. Red sparrow.

 

Sepelkyyhkyt on niin ihania huhuilijoita. 

 

Kaikenlaisia otuksia

Ihan tavan kyy köllötteli keskellä pihaa. Naaraskyy. Vipera berus.

 

Joku pitkäkoipi oli asettunut ikkunalle.

 

Papintappaja. Tähän koppiaiseen tai sen nimeen liittyy joku tarina jota en nyt muista. Latinaksi:
Callidium violaceum.

 

21. kesäkuuta

 Miten aika vaan kiitää eteenpäin. Tuntuu vain ettei saa mitään aikaan; eikä ainoastaan tunnu vaan ei myöskään saa. Tänään hyvin energinen päivä, niitäkin mahtuu sekaan. Täydellinen puutarhapäivä sään ja kunnon puolesta. Jos polvet ja selkä suostuu yhteistyöhön silloin saa paljon aikaan. Se paljon mitä tein oli ns. kasvimaan sotkun selvittely. Se on ollut työn alla monena kesänä, mutta nyt tuntuu että saa jotain selvitettyä. Kasvimaa on hieman harhaanjohtava nimi. Kyllä, siellä on kasveja, mutta ei ihan nimen varsinaisessa merkityksessä. Yrttiosasto, raparperia, marjapuskia, maa-artisokkaa ja sekalainen seurakunta perennoja sekä sitten kosolti rikkaruohoa, heinää, vuohenputkea ja viimeisin mutta ei suinkaan vähäisin valloittajista on konnantatar. Niin kaunis kuin se onkin se valtaa helposti kaiken alleen. Omalla paikallaan mainio, mutta sehän ei sellaista ajatusta hyväksy. Omalla paikalla muka...pyh!! Se röyhää intoa puuskuttaen. Yritän parhaan kykyni mukaan saada sitä hävitettyä. Eli osa kasvimaasta on siistitty. Puuhaa riittää kosolti. Kun on fiilis se sujuu hyvin. Nautinnollista kun saa jotain aikaan. Luonto ottaa helposti vallan jos et ehdi joka paikkaan yhtä aikaa ja sinähän ihmispolo et ehdi! Tänään huomasin että on jotain tänne blogiinkin laiteltava. Tämäkin laahaa jäljessä pahasti kun on olevinaan päiväkirja ja ilmeisesti tätäkin katsellaan ja luetaan. Tai, no ehkä katsellaan enemmän. Osa kukista on jo kukkinut jne. Yritän laitella joitain kukkakuvia, lintukuvia. Kotteron asukkaista yritän saada juttua. Ensimmäinen kesä ilman pilkullista apulaista, Bambia. Missä hän lieneekään...ehkä hän on palautunut luonnon kiertokulkuun, äiti maan poveen takaisin, oletan näin. Jokseenkin tyhjää ilman sitä. Kukat saavat kukkia rauhassa, jos asiasta on jotain hyvää löydettävä. Kieltämättä hän oli tehokas ja ehdottomasti hyvää seuraa omine temppuineen. Muita kavereita toki viipottaa pihalla: oravat, moninaisia siivekkäitä, käärme vieraili..tänään pusikossa taapersi supikoiran pentu rääkyen mamman perään. Villiä meininkiä joka tasolla vihreässä viidakossa.