Kuvausta uudella kameralla marrashämärässä

Marraskuun hämäryys alkaa olemaan haastavaa. Silti jokin väreissä ja valossa auringonlaskun jälkeen on jotain kiehtovaa. Tämäkin aika on kuitenkin lyhyt vaikka talviaika pitkä muuten onkin. Tämä haastaa katsomaan kaikkea ihan eri tavalla, etsimään kauneutta tarkemmalla silmällä, eikä välttämättä fyysisillä silmillä vaan enemmän ajatusten kanssa, mielikuvituksella. Yritin napsia uudella kameralla muutamia kuvia pihalla. Kiva puolijärjestelmäkamera. Pitää hieman opiskella sen jippoja. Lyhyessäkin ajassa kameroista saadaan melko monimutkaisia, aivan kuin pieniä tietokoneita. Jos vertaa vanhaan kameraansa, joka sekään ei ollut kuin 6 vuotias. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan kestää tämä. Aika kovassa käytössä kuitenkin koko ajan. Enemmän sitten kun taas päiväaika pitenee. N.3,5 viikkoa talvipäivän seisaukseen...pian melkein kello kädessä lasken aikaa siihen. Toiset odottaa mitä odottaa, mutta se on meikäläisen kohokohta.  Valosta alkaa kevät.

Iki-suosikkini: pähkinähakki. Helppo kuvauskohde kun eivät kovin arkoja ole.

 

Närhi napsii pähkinöitä.

 

Kurreorava metsikön maatilla. Jota hän tai joku kollega on hieman remontoinut.

 

Marraskuun hillittyjä,hienostuneita sävyjä.

 

Sekalaisia marrasfiiliksiä

 Marraskuun fiiliksiä on tällä hetkellä hieman nukkavieru väsymys. Hämärä saa silmät väsymään. Hieman yli 4 viikkoa talvipäivän seisaukseen. Sitten on ainakin valoa luvassa! Pieni pakkanen tuulen siivittämänä tuntuu - joskin virkistävältä...mutta ei nyt suorastaan inspiroi. Kevyt hommailu ulkona pitää veren kiertämässä mukavasti. Kaipaan kyllä viikon, parin takaisia suorastaan uskomattomia lämpölukemia. Ulkona oli tosi nautinnollista puuhata. Toivomme että lämmin palaisi. Se on varmaa että valo palaa ainakin. Sitten jäämme odottamaan mahdollista aikaista kevättä...

Pähkinähakki on ryhdikäs lintu.

 

Sydän odottaa kevättä.

On aina ihmeellistä nähdä alppiruusun seuraavan kesän kukan-nuput syksyllä. Niin ne vain sinnittelevät koko pitkän kylmän talven. Verkolla suojaan koska ovat namupaloja kauriille.

 

Huonekasvien kanssa marraskuussa

Taas se aika vuodesta joka on melko haastava viherkasveille. Toiset pärjää hyvin. Vaikka ei se vuodenajasta ole välttämättä kiinni: saan kyllä elottomaksi ympäri vuoden kasveja. Viimeisin moka oli huonekuusen kanssa. Se oli kesän ulkona ja lokakuun puolella eräänä yönä oli sen verran pakkasta että sen neulaset kellastuivat. En vaan tajunnut ottaa sitä sisälle. Kyllä harmitti, kun se oli jo melko kookas. Huonekuusi ei kovin nopeasti nimittäin kasva. Ulkona se viihtyi, mutta pakkanen oli liikaa. Se ei myöskään pidä siirtelystä. Jos se viihtyy jossain ei kannata siirrellä. Aina oppii uutta.Olen ahkera siirtelemään ja järjestelemään kasveja - ja joskus on kyllä pakko - mutta ne eivät siitä pidä. Varsinkin  pimeään aikaan ei kannattaisi. Niillä menee energiaa kääntää itsensä taas kohti valoa. Muuttaminen ihan toiseen asuntoon on myös kohtalokasta. Saa kyllä sanoa byebye jo valmiiksi. Eihän niitä luonnossakaan kukaan kiikuta paikasta toiseen. Toisten kasvien menetys kirpaisee enemmän kuin toisten. Ison, näyttävän ja vähän harvinaisemman kasvin menettäminen on tosi harmillista, varsinkin kun on itse aiheuttanut. Syy on yleensä liikakastelu talvella. Siis hukkuminen tai sitten totaalinen kuivahtaminen. Aurinko voi polttaa lehdet myös, varsinkin kesällä ulkona. Siirsin venuksenkengän kesäksi ulos ja sen lehdet osin kärventyi. Olen odotellut kukkavartta, mutta luulenpa ettei se nyt kuki ollenkaan. Toinen ongelmallinen tavallaan on sisällä talvetettavien perennojen ym. säilytys. Tänään otin viimeiset sisään. Nerine, pasuunakukka. Kellarissa kököttää sinisarjaliljat, soihtulilja ym.

Bambu kuivui viime talven aikana. Nyt parempi onni toivottavasti uuden kanssa. Yritän hillitä itseni etten enempää sisällä talvetettavia hanki. Viherkasvien kanssa ei onnistu itsehillintä aina. Vaikka banaanin suhteen olen jo antanut periksi. Ne eivät hengissä pysy vaikka mitä temppuja tekisi niille. Myös kookospalmu oli tuhoon tuomittu yritys. Ne ei vaan pimeydestä  ja kuivasta huoneilmasta pidä. Eikä kaikkia maailman kasveja saa kuitenkaan vaikka miten haluaisi. Siinä tapauksessa on muutettava jonnekin tropiikin maihin, missä voi ympäri vuoden nauttia eksoottisista kukkasista. Tällä hetkellä kun ulos katselee, niin ei haittaisi ollenkaan olla jossain muualla.

Viherkasvit viihtyvät ryhmissä. Hajavalo on ok. Nämä kirjovehkat saavat kahdesta ikkunasta valoa. Amppelit ovat toinen kätevä juttu; tilaa säästyy. Kastelu sadevedellä on aina parempi vaihtoehto kuin
kraanavesi. Talvella hankalampi toteuttaa ellei ole plusasteita ja vesisaavia rännin alla. Siinä muutama kätevä jippo viherkasvien hoitoon.

 

Ginseng Fig; Ficus microcarpa. Hän ei näytä kovin hyvinvoivalta.
Liikaa ei saa kastella ainakaan. Näyttää hieman bonsai-puulta.

Pieniä mehikasveja. Ei myöskään saa kastella liikaa.

 

Crassula ovata; Hobbit.

Soilikki tekee myös kukkasia pitkin vuotta. Pieniä,
kauniin sinisiä kukkasia. 

Huonevehka tekee kukkasia ympäri vuoden.
Kestävä ja janoinen kasvi joka sietää kuivuutta
silti. Kunhan vettä saa ennemmin tai myöhemmin.

 

Asparagus setageus; unelma.

 

Köynnöstävä vehka.

Aloe Vera; vasemmalla pienempi versio. Kuulemma 
Cleopatra käytti kauneudenhoidossa aloeta. En ihan sitä lähde
tavoittelemaan, kunhan saa talven yli pysymään elossa.

 

Nephrolepsis exaltata `Vitale`.

 

Joku adiantum on tämäkin.

Härkylä; Polystichum.

Heijastus veden pinnalla

 

6. marraskuuta

Napsin muutamia kuvia pikkupokkarilla. Odottelen uutta kameraa tulevaksi. " Vanha " ( 6 vuotta käytössä ollut, ei vanha mielestäni...) sanoi itsensä irti palveluksesta. Tilasin samantyyppisen, eri merkkisen, puolijärjestelmäkameran. Jotenkin niin kiva laittaa kuvia nettiin eri puolelle, ettei osaa enää olla ilman jonkinlaista digikameraa. Pikkupokkarissa on mainio supermacro. Lintujen ym. kuvaukseen se ei taas ole, ellei pääse superlähelle lintua. Harvapa siivekäs siihen suostuu. Tämä blogger on vaan vekkuli, se laittaa kuvat siihen järjestykseen kun itse haluaa ja välillä se poistaakin kuvan ihan omatoimisesti. Myös teksti asettuu välillä miten sattuu. Aivan varmasti eläisin ilman blogeja, mutta se on mainio päiväkirjana. Ja kyllä tilastojen mukaan ihmisiä käy katsomassa; myös KUVANÄYTTÄMÖ-blogia. Kiva jos joku saa jotain tästä irti. Itse en kovin montaakaan seuraa. Muutamaa enemmän. Ulkomaiset on kiinnostavia, osin hyvinkin erilaisia. Ehkä positiivisempia kuin kotimaiset. Ja keskittyvät itse asiaan, ei turhaan valitukseen. Lienee siis kulttuurieroja näissäkin. Tämä ei taida olla ihan nuorten juttu. Enimmäkseen varmaan 50-60 v. daamien hobby. Ja tarkoitan puutarha-aiheisia blogeja. Muita ei juuri tule luettua. Itse pidän persoonallisista, huumorilla höystetyistä ja asiallisista blogeista. Njaa..nyt eksyin ihan jaarittelemaan....Mikä sekin on tylsääkin tylsempää luettavaa. No, jos tämä käy jollekin unipilleristä, mahtavaa! Marraskuussa melkein mikä tahansa saa vaipumaan uneen melko helposti. Valoisa aika on vähentynyt kellojen siirtelyn ym. myötä. Ulkona on pyrittävä olemaan jonkin verran jos se on mahdollista. Pihalla voi vielä tehdä jotain pikkuhommia. Sää saisikin jatkua näin lämpöisenä, ihan ok. 

 

Harakka tähystelee.

Muutama orkidea

Muutamia kukkasia jaksavat tehdä perhosorkideat. Odottelen jos venuksenkenkä tekisi kukkavarren. Vielä ei näy mitään. Pyrin antamaan sille lisävaloa iltaisin jos se innostuisi. Ehkä tänä vuonna pidetään taukoa. Se oli kesän ulkona ja sen lehdet hieman kärventyi auringossa osin. Ehkä se loukkaantui siitä.
En kuitenkaan luovu toivosta.

 

1. marraskuuta

 Marraskuu alkoi aurinkoisena, sumuisena ja melko lämpöisenä. Lehdet puissa osin vielä sinnittelevät. Ajattelin käyttää hienon päivän kuvaamalla lintuja pihalla, kun niitä runsaasti vierailee. Kamera on vaan lopullisesti sanonut palveluksensa irti. Pikkupokkarilla napsin muutamia kuvia. Mieleen tuli heti että nyt tulee sitten jokin harvinainen lintu pihalle kun ei ole kameraa. Niinhän siinä kävikin; joskin ei niin toivotusti linnun kannalta. Valkoselkätikka kopsahti ikkunaan. Otin vaan pokkarilla kuvia ja kyllä silläkin saa hyviä. Varsinkin supermacro-asetus on loistava, parempi kuin tavan kamerassa sanoisin. Mitähän huomenna tupsahtaakaan pihalle....Nyt joko uuden kameran ostoon tai jos vanhan voi korjata. Hmm, siinäpä kysymys. Vielä on sen verran valoa että saa ihan kohtuuhyviä kuvia. Aurinko jo viistää melko matalalla, viivähtää pihalla viistosti, mutta mukavasti lämmittää jos kohdalle osuu. Marraskuu on ihan hieno, värit melko hillittyjä, hienostuneita ruskean, okran, harmaan eri sävyjä. Taitaa olla vain 7 viikkoa talvipäivänseisaukseen. Siitä alkaa jälleen matka valoon. 

Onni onnettomuudessa

Valkoselkätikka lensi päin ikkunaa aamulla. Hetken sisällä toivuttuaan - varsinkin kun oli joutua pahvilaatikkoon - kaveri päästi korviahuumaavan metelin ja ei muu auttanut kun ulos oli päästävä! Hän lähti varsin sukkelaan kiitämään. Ikkunat on melkoisia surmanloukkuja linnuille. Muutamaan olen liimannut cd-levyjä, jos se auttaisi. Nyt on kaikissa ruuduissa cd tai 2. Onneksi tämä olento selvisi. Se ei ehkä lentänyt niin kovaa päin. Ensimmäinen kerta kun ylipäätään näen valkoselkätikan. Lähialueella on liikkunut, joten lienee sama yksilö. Naaraspuolinen on tämä. Toivon sen tulevan vielä uudelleen vierailulle kaikesta huolimatta.