Kukka aurinkoinen

Auringonkukkien siemenet alkavat kypsymään hissukseen.

 

Muutamia lintuja

Pari viikkoa sitten laulurastas lensi päin ikkunaa. Se oli pökerryksissä pitkän aikaa. Tässä se lepäilee veneessä. Pidin sitä sylissä jonkin aikaa. Onneksi selvisi törmäyksestä.

 

Punarintoja on tiksutellut pihalla....alkavat pian lähteä kohti etelän maita.

 

Räkättirastaita saattaa tupsahtaa useampiakin pihalle kerrallaan.

 

Pähkinähakit ilmestyivät pihaan viikko sitten. Kolme lintua. Oletan että samoja joita on ollut useana vuotena. Hauskoja, persoonallisia lintuja. Ovat aika kovia syömään ja kätkemään eväitä. Lintuja alkaa muuttamaan talveksi pois ja toiset palaavat tänne. Niin se menee.

 

Peukaloisen retket

Toissa viikonloppuna huomasin miten peukaloinen vilahti talon alle tuuletusluukusta. Sieltä löytyy todennäköisesti hämähäkkejä. Pikku veijari viihtyi hyvän tovin siellä. Odotin ja sitten sain lyhyen videon kuvattua. Napsin siitä muutaman kuvan. Niin nopea ja vilkas on. Kiva että ovat löytäneet pihapiirin jossa viihtyvät. 

 

18. syyskuuta

Tein pihatöitä ja siinä samalla napsin kuvia. Alkaa olemaan herkullisia syysvärejä. Vaihteeksi pikkupokkarilla kuvasin. " Oikea " kamera odottaa uutta akkua. Kyllähän pikkupokkarillakin saa jonkinlaisia kuvia. Harmittelin kun eilen ruokinnalle pölähti peräti kolme pähkinähakkia! Siis kun ei ollut parempaa kameraa jolla kuvata. Yhdellä oli kovasti jutusteltavaa. Ilmeisesti hän kertoi kuulumisiaan ja tunnelmia. Sembramännynkäpyjä katosi supernopeaan. Hauskoja kavereita. Hissukseen olen aloittelemassa ruokintaa. Siis kesäruokinnasta talviruokintaan. Olin näkevinäni yhden varpusenkin joita ei kyllä enää näe juuri koskaan. Peukaloinen viihtyy vielä pihalla. Samoin punarinnat. Ei ehkä enää lokakuulla. Tänään oli jopa 15 astetta. Sade pysyi poissa. Tyyni sää. Ihana laitella pihaa, kuunnella lintujen ääniä. Muuttavia hanhia,muuttoa suunnittelevien kurkien kantavaa ääntä merenlahdelta, korppien käheää raakuntaa, palokärjen ilmoittelua, merikotka saattaa ilmoittaa olevansa lähistöllä...tiltalttien, punarintojen syyslaulua...kaikilla on asiaa. Hieman kuin keväällä, paitsi että nyt on toiset suunnitelmat. Hissukseen siivoilen pihaa talvikuntoon. Ruukkujen, lavojen tyhjentelyä. Istutin mansikat lavaan. Vakaa aikomus oli istuttaa ne kasvimaalle, mutta ajattelin päästää itseni helpommalla. Kriikunoita tuli sen verran paljon että päätin keittää mehua. Se oli hyvä idea; mehusta tuli oikein hyvää. Aronioita en saanut tänä syksynä. Omenasato jäi hyvin pieneksi. Karhunvattuja kypsyy muutama. Talvella puppeli tai kauriit popsivat ne maan tasalle. Saan ehkä virittää jonkinlaista verkkoa ympärille. Kun kaikilla on nälkä! Syksy siis on, talvi tekee tuloaan väistämättömästi. Ehtiä pitää vielä hommailla yhtä sun toista. Tilasin muutamia liljan- ja tulppaaninsipulia....ajattelematta sen kummemmin minne ne saan mahtumaan. Pientä järjestelyä vaatii että saan ne sopivaan paikkaan. Se onkin ainoa asia mikä on pakko saada ennen talven tuloa tehtyä. Kaiken muun voi jättää kevääksi. Voin silti toivoa että ei tulisi vielä kovin kylmää ja lunta. Sellainen pikatalvi tammi-helmikuulla joka kestäisi n. 3-4 viikkoa olisi ok.

Canna päätti kukkia uudelleen. Sain ottaa sen sisälle, ulkona ei enää jaksanut avata nuppujaan. Vaihdoin sen myös isompaan ruukkuun. Sekin virkisti sitä tavattomasti.

 

Kotkansiipisaniaisilla on kaunis syysväritys.

 

Hansaruusu tekee muutamia kukkia vielä näin syksyllä.

Punalehtiruusun marjoja. Hämähäkkikin siinä köllöttelee.

 

Hajuherneen palkoja keräsin. Laitan ensi keväänä itämään.
Ihana tuoksu.

 

Jätän auringonkukat linnuille. Kun siemenet kypsyvät, siinä on paljon syötävää.

 

Muutama kehäkukka vielä oli lavassa.

 

Taidanpa jättää viiniköynnöksen ulos ensimmäistä kertaa. Se kasvaa laatikossa, ulkorakennuksenedustalla. Aion paketoida sen hyvin talveksi. En millään viitsisi sitä enää kellariin riipiä. Pitäisi kestää -30 astetta, joten kokeillaan.

 

Tomaatit otin sisälle kypsymään, eivät ne tule enää sen kummemmiksi kasvihuoneessa.

Jättikurpitsoja kaikki. Sama lajike vain eri paikoissa kasvaneet. Pieniksi jäivät tänäkin vuonna. Ovat kivoja koristeita. Saattavat pysyä hyvinä kevääseen saakka. En viitsi punnita, ehkä yhteensä 3 kiloa..

 

Pieni kurnuttaja

Viikko sitten huomasin pikkuruisen rupikonnavaavin kelluvan vesi-
saavissa. Pelastin sen viime hetkellä. Rupikonnia ei juurikaan ole
pihalla näkynyt; aika mielenkiintoista. Ehkä sekin johtuu
monipuolisesta pihasta.

 

Kesäisiä kuvia

 

Kukkineet sinisarjat

Sinisarjaliljojen kukinta oli jäädä pois blogipäiväkirjastani. Useamman vuoden tauon jälkeen ne innostuivat kukkimaan. Jakamisen jälkeen ne pitivät vielä taukoa ja nyt oli sopiva aika kukkia. Isommassa ruukussa oli 7 kukkavartta, toisessa 4. Päätin että heitän menemään elleivät enää kuki. Ei tarvinnut sitä tehdä. Mustakukkainen ei vielä kukkinut. Ehkä menee muutama vuosi senkin kanssa. Näyttävän eksoottinen kasvi. Kestävät yllättävän hyvin hieman kovempaakin käsittelyä. Eräänä syksynä en saanut niitä heti talvisäilöön; olivat vielä marraskuussa ulkona, pakkasta 8 astetta...Myös hieman rajummat otteet jaettaessa juuripaakkua ei haittaa. Kiva kun jotain onnistuu. 

 

4. syyskuuta

 Syksy saapui, ihanaa! Mutta mihin meni kesä? Tai miten ihmeessä se meni sujui niin nopeaan...Onko niin että kun itsellä vauhti hidastuu kaikki muu tuntuu menevän nopeaan? Saattaa olla niinkin. Koskaan se ei ole näin nopeasti vilahtanut. Sinänsä suotuisat ilmat, joskin liian kuumaa. Se että satoi runsaasti on suuri plussa. Nyt on aivan ihanteelliset olosuhteet olla ulkona hommailemassa. Asteita 12-13 mikä on meikäläiselle sopiva lämpötila. 15 on jo hellettä...20 alkaa olemaan jo kidutusta...Virtaa on huomattavasti enemmän kun on viileää. Kasvitkaan eivät kuumuudesta pidä. Ehkä se näissä kesissä on ollut ongelma. Jos eivät suorastaan kylmästäkään pidä. Kova tuuli on se mistä mikään kasvi ei pidä. Katselen mielelläni ulkomaisia puutarhablogeja tai videoita joissa on ehkä ympäri vuodenkin valoisaa, lämmintä. Ei tarvitse riipiä ja kiikuttaa kasveja talveksi minnekään suojaan vaan ne saavat olla möllöttää niillä sijoillaan kesät talvet. Täällä saa aloittaa tavallaan aina uudestaan keväällä kaiken alusta asti. Ja koko pitkän pimeän kauden saa napottaa sisällä ja odotella että pääsee pihahommiin. Niin, en sitten tiedä olisiko se ainainen kesäkään mukavaa. Toisaalta kyllä mutta kevättä ei mikään voita, eikä myöskään syksyä. Talvi on melko kaamea pimeytensä ja karmeitten liukkaitten keliensä takia. Jaa-a...molemmissa on hyvät puolensa. Silti hieman haikeaa joskus laittaa kesä pakettiin kun on juuri päässyt vauhtiin. Kaikkea ei voi saada! Tänä kesänä olen innostunut raivaamaan puskia pois, ym. Kasvimaan raivausta kun se on totaalisesti villiintynyt. On varsin hölmöä laittaa kasveja jotka leviävät ihan hillittömästi. Viiruhelpi, koristevattu, konnantatar...muunmuassa ne. Kaamea homma päästä eroon. Kasvimaalle olen raivaamassa pientä tilkkua mansikoita varten. Kokeilin Korona- merkkistä mansikkaa kasvihuoneessa, pari mansikkaa tuli...aion siirtää ne siis kasvimaalle syksyn aikana. Kätevää on käyttää raivaus- ja hävityskonstina pahvia sekä mustaa muovia ym. Ikävien kasvien päälle pahvia, kyllä ne kuupahtaa. Sen päälle multaa...tai antaa muovin olla jonkin aikaa että kuolevat valon puutteeseen. Parhaassa tapauksessa vuoden tai kaksikin. Kaivaminen lapiolla on kovaa hommaa ja jyrsin liian raju vekotin. Vaikka joskus kyllä joutuu lapiotakin heiluttamaan. Talikko on oikeastaan parempi. Ongelmakasvien hävitykseenkin olisi sopivat ajat jos seuraa kuukalenteria. Nuo vanhat konstit on hyviä. Ruohon leikkuu vähenevän kuun aikaan ja suuri kitkemispäivä, jne....jippoja on paljon. Jokatapauksessa hommat pihalla ei ainakaan vähene...

Tämän viikonlopun homma oli yhden isomman kukkapenkin kutistaminen. Tai itseasiassa aloitin sen jo viime syksynä ja nyt vasta pääsin jatkamaan. Pääasiallinen syy siihen oli konnantatar joka levisi liikaa. Sillä on aivan kaamea paksu juuristo. Niin tiuha ja tiukka juurimatto ettei ole tottakaan. Talikko oli paras työkalu. Juuria jäi ja itse kasviakin, mutta aion hillitä sitä peittämällä osittain pahvilla joitain kohtia sekä kivireunusten alle myös pahvit. Istutin samalla ruukussa kasvaneen Sylvia-kirsikan sekä hurmeheinän samaten ruukusta ennen talven tuloa tyhjiksi jääneisiin kohtiin. Konnantatar on sievä kukka mutta kaamea leviämään, ellei sitten ole sille sopivaa paikkaa missä se saa rauhassa hillua.

Kesäkukat muisto vain

Kesäkukat alkavat olemaan vain kuvia. Ostin harvinaisen vähän  1-vuotisia kukkasia.
Jonkin verran siemenistä laitoin. Osa jäi ruppanoiksi. Ensi keväänä ja kesänä pidän silmällä
tarkemmin koska kannattaa laittaa siemenet ja koska istuttaa taimet sekä hankkia kesäkukat.
Uskon kyllä että kuun asennolla on suuri vaikutus eli kuukalenteri ostoslistalle!

 

Cosmoskukissa ihaninta on oikeastaan hörhelöiset lehdet. Eikä kukassakaan mitään vikaa ole. Jokakesäinen must.

 

Mustan orvokin sain kukkimaan uudelleen kun leikkasin sitä. Istutin sen kukkapenkkiin. Hyvällä onnella se saattaa kukkia ensi vuonna jos pysyy talven yli elossa. Siis hyvällä tuurilla monivuotinen.

 

Muistiinpanoissani tämän tuoksuherneen nimi on Cupani. Tilasinko Hyötykasviyhdistykseltä?
Taitaa olla niin. Ihana tuoksu, ei mitenkään päällekäyvä. Kukki ihan kohtalaisesti. Yritän kerätä
siemeniä talteen jos ensi kesänäkin laittaisin.

 

Pikkulintujen kylvämät auringonkukat. Omat yritykset jäivät kehnonpuoleisiksi.
Aion jättää ne niille sijoilleen, saa tipuset käydä nokkimassa siemeniä.

 

Kesäkukkia kun viitsii leikata, niin ne voivat innostua kukkimaan uudelleen kuten tämä marketta. Kukkii ihan reippaasti vieläkin kun muut on jo loppusuoralla.