Kaikenlaisia yrityksiä

Noin puolentoista kuukauden ikäisiä valkoisen sormustin-
kukan taimia.

 

Samanikäisiä hieman luiruja mustan sarviorvokin taimia.

Muutamia perennanplanttuja: sinipiikkiputki, vaaleanpunainen
siankärsämö ja sininen iris. Odottelevat ruukuissa muovi-
kotterossa sijoituspaikkaa.

Niinikään mustia jouluruusuja.

Tilasin uuden vuoriruokobambun, en ole ihan varma
miten viimevuotinen pärjäsi talvesta.

29. huhtikuuta

Huhtikuu on päivää vaille mennyttä aikaa! Apua...mihin kevät on mennyt..ei ainakaan blogin päivittämiseen. Ehkä lähinnä vain ihmettelyyn. Aina huhtikuu on hieno, mutta nyt se on ollut melko kylmä ja tuulinen, lukuunottamatta muutamia tosi lämpöisiä päiviä. Lumet katosivat hyvin nopeaan kun ensin tuntui ettei siitä pääse eroon koskaan. Vieläkin on lumiläjiä varjoisissa paikoissa, ei kuitenkaan omalla pihalla. Pihaa on saanut siivota, haravoida, roskia poltella. Hyvin tavanomaisia hommia tähän aikaan. Kaikki talvehtineet ruukut olen tuonut päivänvaloon, saunatupaan asti. Tänään kampesin daalia ja gladioluslaatikot ulos tuulettumaan aurinkoon. Suunnittelen laittavani ne seuraavana viikonloppuna mullan alle. Työn alla on siemenien kylvöä...hieman ehkä myöhässä joittenkin kanssa, mutta ehkä annan olla sisällä vähän pidempään. Perinteiseen tapaan istuskelen ulkona tarkkailemassa lintujen kevät-touhuja. Punarinnat saapuivat jo ...rautiaista odottelen, samoin peukaloista. Pian saapuu kirjosiepot. Sepelkyyhkyt on viehättäviä...Kevät on siis sujunut hieman laiskanpulleasti mutta olosuhteet ja maailmantilanteen huomioon ottaen melko hyvin. Kaikki eivät saa viettää kevättään suotuisissa olosuhteissa tai ollenkaan...me täällä vielä ainakin jotenkin. Olkaamme kiitollisia siitä.
 

 

2. huhtikuuta

 Miten aika on taas kiitänyt, talvi alkaa kääntyä kohti kevättä. Hieman vaivalloisesti, mutta siihen suuntaan. Tuntuu että luontokin on alakuloinen maailman tapahtumien vuoksi. Kyllä se sanattomaksi vetääkin. Ei erityisemmin tunnu oikealta nauttia kun muualla kärsitään suunnattomasti. Oman mielenterveyden takia ei voi lopettaa elämistä vaan mennä eteenpäin sitten miten taitaa. Aina voi luoda jotain uutta tuhoamisen sijaan. Puutarhurointi on luomista luonnon avulla. Sitä nyt täytyy harrastaa niin kauan kun voi ja tulevaisuudessa huomattavasti paremmissa olosuhteissa. Kukat tuovat iloa ja lohtua värikkyydellään. Kevään tuomat muuttolinnut joita on jo hissukseen saapunut. Ja valo - aah! - voiko mitään ihanampaa olla kuin kevään valo. Hissukseen olen aloitellut jotain kylvöpuuhia, taimia ym. tilattu. Talvivarastosta tuotu joitain ruukkuja päivänvaloon. Ulkona ei voi kun hieman sieltä täältä haravoida, kerätä oksia ym. pois. Lunta on melko paljon ja se toistaiseksi vain haihtuu ei sula. Mutta ihana huhtikuu on täällä nyt, vihdoinkin.