25. huhtikuuta

Huhtikuun lämpö vaihtui myrskyisiin, lumiräntäsateisiin päiviin. Niinhän siinä yleensäkin käy. Huhtikuu on silti mitä suurimmassa määrin talvikuukausi. Toukokuu on myös kylmä varmaan nytkin. Ei se nyt pahemmin haittaa. Sateet raikasti ilman: siitepöly ja katupöly saivat kyytiä, helppo hengittää. Lieneekö pohjoistuuli ja matalapaine saaneet aikaan sen että koivunmahla on alkanut olemaan sameaa. Sitä ei oikein tohdi enää käyttää paitsi kukkien kasteluun. Johan tuota keräsinkin runsaasti pakastimeen ja annoin tarvitseville.  Varmaan se pian ehtyy kokonaan, lehdet puhkeavat esiin. Sitten keittelemään niistä teetä! Suomen luonnon superfoodia. En ole ennemmin tajunnut tai pistänyt merkille kuun vaikutusta myös mahlan tuloon, mutta nyt sain huomata sen pitävän paikkansa. Huhtikuu on mielenkiintoista aikaa luonnossa, tapahtumarikkain kuukausi vuodessa väittäisin. Kun ei ole vielä liian kuumaa on mukava hommailla pihalla. Lintujen tarkkailu on ihan parasta...vähän väliä tulee uusia lajeja muuttomatkoiltaan.

 

Kiikutin taas kotiin uuden dendrobium - orkidean....

 

Peikonlehti on elpynyt oltuaan melko ryytynyt talven jälkeen.

 

Paikalliseen markettiin oli ilmestynyt lihansyöjäkasveja, joten nappasin yhden
mukaan; ehkä toisenkin jos on enää. Viimeksi onnistuin saamaan hengettömäksi
saman kasvin päästämällä sen kuivumaan, mitä ei saa tapahtua suokasville.
Kivaa jos se popsisi pois pikkukärpäset ja isommatkin pörisemästä.

 

Kurre - ystävämme.

 

Varpushaukka käväisi myös aterialla, valitettavasti.

 

Ei niin jokapäiväinen ruokailija: nokkavarpunen. Kävi pikapikaa, ehdin saada pari kuvaa ikkunasta.

 

Punarinnalle kelpaa rasvapötkö kylmänä päivänä.

 

18. huhtikuuta

Yritän oikein urakalla saada kuvia laitettua blogiin. Niitä kertyy kun on niin paljon kuvattavaa. Kaikesta ei saa kuvia vaikka miten haluaisi. Perhoset liikkuu niin vikkkelään, linnutkaan harvemmin malttavat pysyä paikoillaan. Kukat nyt paremminkin. Kaikki liikenevä aika menee ulkona puuhaillen tai vaan röhnöttäen auringossa. Pari kolme viime päivää ovatkin olleet superlämpöisiä: 16 - 17 asteisia, joskin sitten yöllä pakkasen puolella tai lähellä nollaa. Viime vuonna tähän aikaan 7 - 9 asteisia päiviä. Mukavaa kerrassaan. Eilen käpöttelin paljain jaloin...sitä ei ole tapahtunut kovin usein huhtikuussa. Aloitin kyllä lumen ja pakkasten aikaan maadoittumisen paljain jaloin lumessa käpytellen - pikavauhtia kylläkin -, mutta se valitettavasti tahtoi unohtua tai muuten jäädä. Uskon kyllä sen voimaan. Kontaktiin maaemon kanssa. Kyllä siinä voimaantuu kuten nykymuotisana sen ilmaisee. Pian saa ollakin paljain jaloin jatkuvammin. Se todella auttaa nivelrikkoon ynnä muihin ongelmiin selässä ja jaloissa ja tietenkin fiilikseen yleisesti. Aurinkoa ja valoa unohtamatta: on ne terapeuttisia elementtejä pohjoisen ihmiselle. Koivu- ja leppäallergia hieman haittaa menoa...mutta suolapiipun nuuskuttelua ja pari buranaa poskeen niin pärjää jotenkin. Pihan siivous talven jäljiltä tuntuu loputtomalta, mutta hiljakseen se onnistuu. Sain jo daaliat istutettua, mikä on ennätysaikaisin: yleensä toukokuulla. Siemeniä ja kukkamukuloita on purkeissa ja purnukoissa. Muutamia suoraan avomaalle sitten kun maa on lämmennyt. Olen ihan aikataulussa joten no problems. Tänä keväänä olen onnistunut mahlan keruussa, sitä tulee litrakaupalla! Monena keväänä olen epäonnistunut. Nyt on kasvava kuu joten sitä tulee! Saan pakastimeen talveksi. Kiva lipitellä marras- joulukuun pimeydessä ja muistella kevättä. Huhtikuu on paras kuukausi vuodessa: muutolintujen tulo on jotain uskomatonta ja luonnon herääminen eloon muutenkin. Kun istuu kaikessa rauhassa, katselee ja kuuntelee voi nähdä mitä vaan. 

Kasvava kuu.

 

 

 

Huomasin ikkunasta katsellessani miten metsähiiri vilahtaa ruokintapaikan kuusen juurelta hakemaan evästä pikavauhtia. Siinä on vauhdikkaat liikkeet. Ihan kiva ja söpö - niinkauan kun pysyy ulkona!

 

Aina yhtä odotettu kevääntuoja: punarinta.

 

 

Mustarastaita vilistelee pihalla, löytävät matoja sekä toukkia.

 

Räkättirastas tähyili kuusen latvassa.

 

Fasaani vieraili, melkein vuosi onkin vierähtänyt kun pihalla viimeksi käpötteli. Soisi käyvän useamminkin, niin upea se on. Tuo eksoottisen vivahteen pihalle.

 

Pähkinähakkeja näkyy, yksin ja kaksin. Toivottavasti joku niistä on se jota hoivailin pari viikkoa sisällä. Uskon että se toipui täysin. Eivät ole siis lähteneet Siperiaan.

 

Viritin hieman kulahtaneesta bambuaidasta näkösuojan puutarhajätetunkiolle. Sieltä alkoi kuulua vaimeaa rapinaa....siellähän oli sisilisko! Lienee talvehtinut siellä. Kaikenmaailman kasat eivät ole välttämättä esteettisiä, mutta niissä voi talvehtia yllättäviä kavereita.

 

Orkideaostoksilla

Latinankielisen nimen ehdin jo hukata. 
Löysinpäs: Paphiopedilum; Maudiae Femma.

Erikoisen kaunis Venuksen kenkä.

 

 

 

 

Toinen houkutus jota en voinut vastustaa on Miltonia - orkidea; kerrassaan upea.

 

 

Kevään ensimmäisiä kukkasia

 

 

 

Mustavalkoisia hetkiä

 

 

 

 

Jutustelua

Viime viikolla pähkinähakki käväisi parina päivänä ja jutusteli niitä näitä.