3. elokuuta

Elokuu lähti käyntiin ihan rapisten. Tosi rapsakkaa on pihalla kun ei ole satanut moneen viikkoon. Jokin osa pihasta on kosteampaa, varjoisat osat ja syvämultaiset. Enimmäkseen kalliopohjaa ja kivistä on maa, joten kuivuus on hurjaa. Ainoa hyvä puoli on se ettei ruohonleikkuu ole ihan päällimäinen työ. Ja hyttyset myös on roimasti vähentyneet. Viikko sitten puhistiin 32 asteen helteessä, nyt ihanat 15 astetta. Se on oikein sopiva pihahommia ajatellen. Korkeintaan 18 astetta on meikäläisen mieleen, ei enempää. Lämpöiset illat on oikein miellyttäviä jos haluaa hämärän tullen fiilistellä puutarhassa; mutta muuten helteestä ei ole mitään iloa. Syksy astui näyttämölle,oikein kertaheitolla. Enemmän syksyä kuin kesää. Syyskesää ja aina voi intiaanikesäkin tulla tupsahtaa. Syksy on niin kutkuttavan ihanaa aikaa, kevät ylösalaisin! Näin jo unta kärpäs-sienistä...hmm..Kantarelleja olisi tullut jo heinäkuun alussa mutta ne kuivuivat vedenpuutteeseen, nyt ei näy mitään enää. Ehkä myöhemmin jos joskus sataa. Vettä saisi tulla todella paljon. Onneksi kaivossani on kasteluvettä. Sitä jakelen strategisesti. Mikään ei kuitenkaan voi korvata sadevettä. Olen leikellyt pois ruskeita, näivettyneitä perennoja, raivasin muutamia viidakoituneita alueita, ongelmakohtia. Niitähän pihalla riittää. Pakko harjoittaa raivaushommia, sillä muuten varjostuu liikaa ja ei ole ilo silmillekään joku epämääräinen sotku. Huomasin mustarastaan joka istuskeli pikkulavan reunalla hieman syyllisen näköisenä ja huomasin sen pöyhineen multaa...ou nou...Hain kanaverkkoa pienten orvokin- ja harjaneilikoitten taimien ylle, sillä ne on muuten mennyttä! Rastaat ahkeroi muutenkin, viinimarjojen parissa..lähipäivinä on tarkoitus poimia ja jätän loput niille. Pihalla hyppelee nuoria punarintoja ja aikuisia; niitten naksuttelu on niin syksyyn kuuluva ääni. Näin kaksisarvisen metsäkauriin pihan laidalla...me onnistuimme yllättämään toisemme! Sama kaveri joka kävi keväällä eli tuttuja ollaan. Se jäi hetkeksi katselemaan ennenkuin jatkoi matkaansa. Kauniin kanelinruskea olento ilta-auringossa. Harvoin näkee kesäaikaan, ne oleskelevat metsissä enimmäkseen. Laittelin varmuuden vuoksi omppuja ruokintapaikalle, ajattelin jospa se tulisi. Eiköhän harakkajengi ollut napostelemassa omenia....ne ovat tasantarkkaan jokapaikassa touhuamassa. Veikkaanpa että siilin eväät menee välillä niitten nokkiin. Itse siiliä en ole nähnyt, ehkä jossain vaiheessa syksyä näkee taas. Niitten touhut on hvyin vaivihkaisia. Supikoiria en ole myöskään nähnyt, toivottavasti kaikki on ok. Ne on todella hauskoja tossottelijoita. Odottelen kovasti että saa aloittaa taas talviruokinnan, se on syksyn kohokohtia. Kaupungissa on pähkinähakkeja, niitä kun tulee ruokinnalle ilo on ylimmilllään!