6.4.2019

6. huhtikuuta

Ensimmäinen oikein superkevätpäivä. Mittari kipusi kipuamistaan 15: a asteeseen. Kylläpä oli lokoisaa hommailla pihalla ja välillä vaan rötköttää tuolissa ihastellen, kuunnellen lintujen moniäänistä juttelua. Nyt on haravointi tuntunut varsin mukavalta kuntoilulta, kun saa oksat&moskat pois. Siistimistä riittää yllin kyllin, ehtii kait kyllästyäkin moneen kertaan. Mutta kun pystyy liikkumaan ilman pahempia irvistyksiä rikkinäisillä polvilla, se on ihan juhlaa. Aurinko ja sen tuoma lämpö ja vitamiinit auttaa vaivaan kun vaivaan. Ehkä valon ja lämmön tuoma fiilis auttaa - eikä vain ehkä vaan se todella auttaa! Positiivinen mieli ei ainakaan pahenna vaivoja. Kevät on vaan niin upea vuodenaika. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että se on liian lyhyt. On niin paljon ihasteltavaa ja seurattavaa....Vaikka jo huomenna viilenee; sateisia ja kalseita päiviä on muutamia tulossa. Sekin kuuluu kevääseen. Muuttolinnut on hitaasti ja varmasti saapuneet pihalle. Runsaasti mustarastaita, peippoja...sepelkyyhkyt huhuilee....kolme reipasta ja pyöreää punarintaa tiksuttelee ja hyppelee muitten tipusten seassa. Vielä odottelemme järripeippoja, rautiaista, nokkavarpusta ym. edellisten vuosien vierailijoita. En ole vielä aikeissakaan lopettaa ruokintaa, se saa jatkua niin kauan kuin on tarvis. Yleensä jatkankin läpi koko kesän jossain muodossa. En usko sen suuremmin mitään haittaavan. Kovasti on peloteltu ja varoiteltu ettei se ole ok. mutta lienee pienin paha harrastaa lintujen ruokkimista kaikkeen muuhun verrattuna. Lähialueilla kovasti kaadetaan ja aiotaan kaataa vanhoja metsiä pois. Se jos mikä vaikuttaa lintulajien säilymiseen. Hömötiaisia ei juurikaan enää näe. Harmillista ja viihtyvyys laskee huomattavasti kun maisemat on nykytyyliin raiskattu varsin rujolla tavalla. Ihmiset ovat todella sokeita jos eivät edes tajua mitä näkevät. Luonto on niin lohduttava ja voimaa antava elementti että sen tuhoaminen saa mielen varsin mustaksi näin kauniinakin päivänä. Onneksi ihmiset eivät koskaan tule onnistumaan luonnon täydellisessä tuhoamisessa. Se ajatus lohduttaa.

Ei kommentteja: