7. lokakuuta

Upea lokakuun ensimmäinen viikko ohi. Jatkuu varmasti yhtä upeana. Koko lokakuu pitäisi olla vapaata, huhtikuu myös. Ne parhaimmat kuukaudet mielestäni vuodesta. Välillä hieman kirpeämpiä pakkasöitä jotka saavat värit muuttumaan nopeaan, lehdet putoilemaan ihanasti leijaillen ruohikkoon kuin pieniä, värikkäitä lentolehtisiä. Voisi kuvitella että pikkulinnut ovat raapustelleet niihin pienenpieniä runojaan. Maa, sammaleet, lehdet, ruohikko tuoksuu niin hyvälle. Luonnossa on todella paljon elämää tähän aikaan. Ruokintapaikalla niin kova lintujen pirpatus, juttua riittää ja se kuulostaa varsin iloiselta. Niitten iloisuus tarttuu ja saa hymyn huulille. Mitähän ne miettivät, kun paarustan pitkin pihaa, istuskelen niitä kuvaamassa ja höpötän niille. Epäilemättä ne tietävät että ruokaa tuon. Hieman motkotan kyllä hakeille, kun ne vain kätkee pähkinöitä...mutta eiköhän joku muu käy ne napsimassa, elleivät ne itse niitä myöhemmin popsi. Lomallani sain nyt joitain pihahommia tehtyä...kuitenkin vain murto-osan siitä mitä aina kuvittelee saavansa aikaan. Keksin aloittaa pykäämään lahopuista kukkapenkkiä. Etsiskelin sopivaa paikkaa ja päädyin lopulta pihapolun päähän, tien varteen. Lahopuita, sammaleisia kiviä, pölkkyjä ym; niistä aion sommitella, ei niin symmetristä penkkiä. Parasta olisi ollut laittaa se hieman varjoisampaan paikkaan, sammaleet viihtyisivät hyvin. Nyt harmittaa kun en viikolla ostanut tarjouksessa olleita pieniä, ihanan sinisiä akileijoja ja talvioita, ne sopisivat hyvin mielestäni lahopuitten kanssa. Ehkä koiranhampaat olisivat myös sellaisia. Tai sitten mehikasvit olisi sopivia.  Ensi keväänä sitten täyttämään sitä kasveilla. Mitään uutta ei kuitenkaan pitänyt aloittaa. Toisinaan sitä saa kaikenlaisia ideoita joita on hauska kokeilla, ne vievät mennessään. Tähänkään ei varsinaisesti rahaa tarvita, luonnosta löytyviä tarvikkeita voi käyttää. Sain kyllä päähäni tilata hieman lisää kukkasipuleita...ou nou... ( alennuksessa kun olivat...niin...) Olen melko varma, että vielä ehtii liljat juurtua...otan sen riskin että näen ehkä ensi kesänä kolmea erilaista liljalajiketta. En ollenkaan ajattele talven tuloa, näen vain kevään tulevan. Se ei todellakaan ole kaukana.