14. lokakuuta

Tätä kirjoittaessani taivas alkaa värjäytymään hennon vaaleanpunaiseksi. Kova, puuskainen tuuli irrottelee ihastuttavan värikkäitä lehtiä irti oksista. Kunpa ne olisivat vähän kauemmin värittämässä syysmaisemia. Pihalla on monia palavia pensaita; hehkuvat ihan tulen väreissä. Seassa vielä jotain vihreää. Harvoin on näin upeat väritykset. Silmä oikein ahmii kauneutta. Tuuli levittää lehdet pitkin nurmikkoa. Tänään asteita 16, varjossa. Jos olisi ihan tyyntä, asteet kipuaisivat helpostikin 20:n. Nämä päivät ovat erinomaisia tehdä pihatöitä. Vaikka tuuli todella posottaa, ei tule liian kuuma. Valo on aivan uskomaton, epätodellinen. Hienoinen, sinervä utu pehmentää ääriviivoja. Joskus keväisin, huhti-toukokuun vaihteessa saattaa olla tällaista. Mukava välillä istuskella kahvia siemaillen, ihastella kauneutta joka on pian mennyttä, tai vain muuttaa muotoaan. Mikään ei katoa minnekään tai kuole, vain nukkuu hetken ja aloittaa sitten uudelleen. Talvi on vain unta. Jos näin leppeänä syksy jatkuu, ehtii rauhassa laitella pihan kuntoon. Tänään sain viimeiset kukkasipulit maahan. Eilen istutin liljansipulit. Mullan alle saatoimme Pretty Womanin, Robert Swansonin ja läjän Mascara-liljoja. Katsotaan sitten mitä he siitä tuumasivat, kun kevät koittaa, millaista naamaa näytetään. Kokeilin muutaman liljansipulin laittaa kaivonrenkaaseen; jäätyvätkö talvella vai ei. Yritän suojata havuilla, ym. Daaliat kaivoin ylös ja saavat rauhassa kuivahtaa ulkona. Kukkasipulien alta pois soihtulilja ja olipas se tehnyt kunnon juuret! Nyt on paljon köyrättävää pannariin. Huh, isoja, raskaita ruukkuja jotka ennen sain omin voimin ensin sisälle ja raput alas kellariin...njaa-a, no can do anymore. Apua tarvitaan. Tosin hieman kehittelin mielessäni jos keikauttaisi sinisarjaliljat ( ilman ruukkuja ) ym. Ikean sinisiin isoihin kasseihin tai vastaaviin. Ne olisi helpompi taiteilla alas jyrkkiä rappusia ja taas keväällä ylös ja ulos. Mutta miten sitten hoitaisi kastelun? Vettä on lorotettava jonkin verran silloin tällöin. Hmm, asiaa on tuumittava. Tai miten olisi naapurin autotalli?...Kunhan en nyt enempää hanki köyrättävää. Mutta toistaiseksi saavat olla ulkona, pakkasia ei ihan vielä ole luvassa. Ja tietysti kuivina ruukut on huomattavasti kevyempiä kuin ihan märkinä. Eiköhän ne tiensä pannariin löydä, tavalla tai toisella, sillä alamäki on helppoa kuin mikä! Hommat jatkuu, vielä on runsaasti siistittävää, penkkien talvisuojaus, oksien ja risujen polttoa, ynnä uusien ideoitten hiontaa. Hieman tekisi mieli tilata vähän lisää sipuleita....jos näin leutona jatkuu, sen teenkin.