Hän käy joka ilta ja muutama päivä sitten oli isompi siili myös. Tämä veijari jolle annoin nimen Piccolo on varmasti se joka talvehti pesässä rappujen alla. Nälkä voittaa pelon ja se tulee ruokakupille jo ennenkuin olen saanut murkinan laitettua valmiiksi. Kova nälkä onkin, kuppi tyhjenee maiskutuksen säestämänä. Vettä juodaan minuuttitolkulla sillä luonnosta ei vettä löydy. Aivan mahtavaa että siilejä on pihalla. Ne ovat iloisia ja huumorintajuisia veijareita joita voisi katsella loputtomiin. Niin ovat kaikki muutkin eläimet. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti