Huhtikuu haihtui, toukokuu saapuu

Wilhelm toivottaa hyvää ja lämmintä toukokuuta kaikille!

Kodinrakentelua

Punarinta on löytänyt  pesänrakennusmateriaalia.

Ensimmäiset orvokit

Ensimmäiset orvokit ostettu. Voisi hankkia runsaastikin, koska ovat kestäviä
ja kukkivat pitkään. Alasleikattuina aloittavat kukinnnan uudelleen. 

Siniset sopivat varjoon ja keltaiset tuoksuvat voimakkaasti.

15. huhtikuuta

Uskomattoman upea viikonloppu: eilen 13 astetta, tänään 16,5! Tuuli tuntui kasvoilla leppeänä, vilvoitti silti mukavasti auringon paahtamia kasvoja. Edes viime kesänä ei ollut näin lämmintä päivää kuin tänään oli. Jotenkin surrealistista kömpiä lumessa jota pihalla vielä on auringon porottaessa! Olen myös seurannut  viime päivinä peippojen ym. kevätlintujen hyppelyä lumihangessa. Aika harvinainen näky, yleensä lumet on kyllä menneet tähän aikaan. Nopsaan se kyllä haihtuu, tänään on sade tulossa vielä. Muuttolintuja on tulossa koko ajan lisää. Tänään näin kottaraisia ja västäräkin. Odottelen näkeväni sepelrastaan joka viivähti viime vuonna tässä parisen päivää. Joutsenet, merihanhet, kurjet menevät pihan yli isoina ja ylväinä. Olisi mahtavaa olla vain ulkona aamusta iltaan; jokainen sisällä vietetty hetki tuntuu tärviöltä. Huhtikuu on jotenkin niin erilainen kuin mikään muu kuukausi. Se saisi kestää tuplasti kauemmin! Varsinkin kun edellinen kevät oli niin jäätävä. Nyt saadaan takaisin korkojen kera. Tietenkin tulee vielä kylmiä päiviä, mutta tuskin samanlaista kuin vuosi sitten. Eilen ja tänään sain pannarista ulos neriinin, soihtuliljan, sinisarjaliljat ym. Yksi ruusuruukku jäi vielä. Jospa saan sen punnerrettua huomenna. Tietenkin nostin ne saunatupaan ja sitten joskus toukokuulla ulos vasta. Mutta hetken saivat tuulettua tuulessa ja auringossa. Eilen laitoin muutamia siemeniä: saksankirveli ja jättiverbena kylmäkäsittelyyn viherkotteroon, yrtti-iiso ja haisusamettikukka sisälle. Tiedä sitten olenko kovin myöhässä. Tarkoitus on vielä hommata lisääkin siemeniä. Aion vaan hommailla verkkaisesti, ilman stressiä...Ainoa asia mistä olen huolissani on missä kunnossa rappujen alla talvehtinut siili-ystävä on. Tänään otin hieman havuja sekä ruohoa ym. pois pesän päältä. En uskalla kovin paljon kaivella, etten häiritse, mutta hieman otin enempiä, että tuulettuu. Huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa ne alkavat heräilemään. Laskin että oli 22 tosi kylmää pakkaspäivää ja yötä. Toivon vaan että se on elossa. Sen näkee viimeistään toukokuussa. Täällä tarvitaan niin isoja kuin pieniäkin apulaisia!

Sinisarjaliljan hontelot, vaaleanvihreät lehdet pääsivät

 vihdoin valoon ja aurinkoon pitkän talven jälkeen.

Pasuunakukka vain päättää kukkia nyt eikä kesällä.

En voi oikein uloskaan sitä laittaa vielä.  Hoooh...

Herra ja rouva punatulkku käyvät syömässä.

Punarinta istuskeli pitkän aikaa, nautti päivän lämmöstä.

Huhtikuun livertäjiä

Punarintoja saapui kolme.  Vähän jo odottelinkin, koska tulevat. Pientä nahistelua,
kenties myös pientä romanssinpoikasta ilmassa. Kovasti laulellaan, pyrähdellään
paikasta toiseen. Eivät ole helppoja kuvattavia nämäkään. Ihmiseen pidetään
välimatkaa. Supersöpiksiä palleroita.

Hieman on tuumittava voiko syödä pähkinöitä...

- tjaaah...voi kai näitä maistaa...

Peippo ilta-auringossa

Hakki vierailee

Pitkän tauon jälkeen pihaan lehahti pähkinähakki. Varmaan sama kolmesta viime vuonna
vierailleesta hakista. Kunpa tulisi uudelleenkin. Vekkuleita ja näyttäviä lintuja.

Metsäkauriit

Puck.

Make-mustarastas ja kaurispoika.

Eilen illalla kolme metsäkaurispukkia, kaksi nuorta ja yksi vanhempi herra nimeltään Puck
vierailivat pihan ruokintapaikalla. Puck ajoi nuorukaisia pois, ei päästänyt syömään kaura-
maatille! Ja nuoriso sitten nahisteli keskenään, puskivat toisiaan...Olipa mainio näytelmä!
Voi taas ihmetellä mihin telkkaria tarvitaan? Ikkunastaan näkee paljon mielenkiintoisempia
ohjelmia. Herroilla on kuitenkin selkeästi kevätfiilikset. Kenellepä ei olisi...

Virtavästäräkki

Virtavästäräkki; Motacilla cinerea....eli Virtaska vaan!

Eilen sateisena aamuhetkenä pihalle oli lennähtänyt virtavästäräkki! Ilmeisesti isot vesilammikot oli houkutellut sen laskeutumaan ja etsimään syötävää. Harvinainen pesimälaji Suomessa. Muuttaa pohjoiseen pesimään. Ensimmäinen kerta kun näen. Niin sattumanvaraista on nähdä jokin harvinaisuus. Tämäkin oli pihalla n. 10-15 min. ja sitten se jatkoi matkaansa. Mutta aina on jotenkin hauskaa bongailla omasta ikkunastaan harvinaisuuksia ja lintuja yleensä.  Täälläpäin on pesinyt muutama vuosi sitten Peruksen koskella virtavästäräkki, muuta se häiriintyi kun se rengastettiin. Se on suuri stressi linnuille.En ymmärrä tuota ihmisten intoa häiriköidä luontoa kaikenmaailman jonninjoutavilla puuhilla. Kun voi ihan kaikessa rauhassa vaan nauttia....

Sinitiais-satsi

1. huhtikuuta

Huhtikuu tulla tupsahti, ihan kuin yllättäen. Luonto on ajan tasalla. Lintuja ilmestyy kokoajan muuttomatkoiltaan: joutsenet, hanhet...tänään kaksi peippoa tuli illalla ruokintapaikalle. Eilen kuulin ensimmäisen kerran sepelkyyhkyn huhuilua; ajattelin ettei voi olla totta! Lunta jokapuolella ja melko kylmäkin on. Siellä se vaan huhuili kuusimetsässä jossa susi hipsutteli pitkin polkuja muutama viikko sitten. Myös tänään kuului huhuilua eri suunnalta. Mustarastaat ovat myös aloittaneet kuulaan kutsulaulunsa, miten raikkaalta se kuulostaakaan illan tyyninä hetkinä. Tänään oli kaikenlaisia siivekkäitä liikkeellä: hippiäinen, vihervarpunen, järripeippoja, viherpeippoja, urpiainen...Myös sitten syksyn jälkeen ilmestyi kaksi pyrstötiaista; kylpivät pienessä sulaneessa vesilammikossa, välillä tutkaillen pihaa, lennähtäen metsikköön ja taas takaisin. Eivät pysy niinkauaa paikallaan että saisi kuvattua. Seurasin myös huvittuneena varsinkin sinitiaisten intoilua vaahteran mahlan perään. Katselin miten antaumuksella ne lipittävät sitä pikkuruisilla nokillaan, silmät melkein kiinni. Eivät varmaan edes huomaa mitä ympärillä tapahtuu! Hyvältähän tuo maistuu, kokeilin itse...nam. Ei ihme että pienille maistuu. Miten terveellistä se onkaan ja sitä ihan tippuu pitkin runkoa maahan. Pitäisi asettaa jokin purnukka alle. Kokeilin joko koivusta saisi mahlaa vaan ei vielä tule. Pitää muistaa kerätä sitä ennenkuin taas on liian myöhäistä. Ihanista kevätpäivistä olemme saaneet nauttia, saa kerätä aurinkoenergiaa runsaasti. Iltaisin uni maittaa, kun on ollut paljon ulkona - luonnollista unilääkettä. Raahasin aurinkotuolin ulos, pöytä on vasta harkinnassa, mutta eiköhän sekin pian ulkona napota. Olen ollut liian laiska juodakseni päiväkahveita ulkona. Huomenna se ei onnistukaan kun on luvattu lumisateita, joskin pahin myräkkä sivuuttaa rannikon. Pihahommat saa vielä odottaa, lunta on niin paljon vaikka nopsaan se alkaa sulamaan. Nytkin se on ihan helmeilevää höttöä joka haihtuu ilmaan, painuu kasaan auringon lämmittäessä. Viherkotteroon en ole vielä ajatellutkaan mitään laittaa, koska on ensin hommattava uusi muovi. Oviaukon vetskari on rikki, joten sitä ei saa tuulen ja säänpitäväksi. Onneksi niitä saa suhteellisen halvalla. Jahka tuo kevät tuosta etenee ensin....Tänään kuitenkin polttelin ulkona kaivonrenkaassa roskia, oksia ja risuja mitä talven aikana on kerääntynyt. Aloitus sekin pihatöihin. Enimmäkseen kuitenkin rötkötin aurinkotuolissani savunhajuisena tuumaillen mitä voisi tehdä sitten kun voi tehdä....