Kuu valaisee

Upea kuu ja sen hienot kraaterit näkyvillä. 40 % tänään näkyy koko kuusta.
Täysikuu lähenee taas.

Räkättirastaita

Räkättirastaita lehahti pihalle syömään pihlajanmarjoja. Yritin kuvata lasin läpi, koska ulos ei ole meneminen, nehän karkaa
heti oitis tiehensä. Ihan kivoja fiiliskuvia. Tärkeintä lintu- ja eläinkuviin olisi saada eloa silmiin, pieni valonpilkahdus.
Se tekee kuvista eloisia. Joskus onnistuu, joskus ei. Hyvin eloisaa on luonnossa, lintuja on paljon liikkeellä ja ne jutustelevat
jos ei nyt ihan keväiseen malliin, niin melko äänekkäitä ollaan silti. Ehkä pakkasten tullen ei ole energiaa haaskata jutteluun.

Mikä mahtaa olla nyt in & pop?

Ostinpa huonekuusen, kun eteen osui. Tarkoitus oli hommata ilmakasveja,
vaan kun niitä ei ollut, niin sitten tämä hauska pikku puu. Isoksikin se voi
kasvaa, jos vain saan sen pysymään elossa tämän pimeän, kuivan kauden.
Ei liikaa vettä, eikä kuivuakaan saa. Huonekuusi on muodikasta, ilmakasvien
ohella. Joskin se mikä on pop, ei paljon meikäläistä hetkauta. Mutta molemmat
sattuvat olemaan mielenkiintoisen näköisiä kasveja, se ratkaisee ja myös se
ovatko helppoja kasvatettavia.

Ruskeaa kultaa

Tuumin että on haettava ainakin pionille hevosenkakkaa. Piti esim. liljoille laittaa,
koska olisi hyvä syksyllä ne lannoittaa. Varsinkin kun ne niin huonosti kukkivat
kesällä. No, jospa keväällä edes saisi sen tehtyä. Pioni sai puoli säkillistä muhevaa,
hyvin palanutta kakkelia. Enempää en saanut fillarilla tuotua. Jos maa pysyy vielä
sulana, teen kakanhakuretkiä sillointällöin. Marraskuu on mitä mainioin kuu tehdä
pihatöitä jos on lauhaa ja lumetonta, tietenkin. Juurikin hevosenlanta, kompostori-
mössö ja mitä mössöjä kukin nyt pusaileekin, olisi hyvät levittää uuden kuun
 aikana. Sanovat ne jotka asiasta enemmän tietävät. Parhaani yritän, mutta tuo pimeys
haittaa harrastustoimintaa jonkinverran. Jospa joulukuulla vielä olisi lauhaa ja maa
sulana, niin sitten taas uusi retki hevoslaitumille. Kaksi pollea katseli meikäläisen
touhuja hyvin kiinteästi, varsinkin kun en ehtinyt seurustella niitten kanssa.
Miten epäkohtelias otus, ne varmaan tuumivat....me tehtailemme ensiluokkaista
lannoitetta eikä edes kiitetä! Olin niin tohkeissani tästä ruskeasta kullasta, että
kaikki kohteliaisuus unohtui. Yritän olla fiksumpi ensi kerralla.

Siinä nyt pioni kököttää kakalla kuorrutettuna....toivottavasti hän kukkii
ensi kesänä intoa puhkuen.

Pullistellen kohti kevättä

Siinä sitä odotellaan ensi kevättä. Vaikka voisi kuvitella että sieltä nyt välittömästi pullahtaa esiin lehtiä niin
homma on kuitenkin suunniteltu paremmin. Lehtiverson aihe pysyttelee silmun suojissa läpi talven. Vaikka
syksyllä tulisi lämmin kausi, silmu ei puhkea kuitenkaan. Kasvihormonit, mm. abskisiinihappo, pitävät puun
lepotilassa. Kun vuoden loppuun mennessä on tarpeeksi kertynyt viileää puu päättää lepotilan ja silmut ovat
valmiita kehittymään. Kun keväällä tulee tarpeeksi lämmintä, sytokiniinihormoni saa yliotteen ja silmut
puhkeavat lehteen. Eli ei huolta, kaikki on niin hyvin suunniteltu ja tehty. Emme edelleenkään näe puissa
lehtiä talvisin. Me ihmiset myös pullistumme kummallisesti talven aikana....ties mitkä hormoonit saavat
nakertamaan suklaata ja leipää, ym. Ja: PLOP! Kun kevät koittaa on liikakiloja taas sulatettavana
 pihahommien alkaessa. Meillä kun on nuo aivopolot joita emme suinkaan aina käytä viisaasti.

Vilskettä & vipinää

Virittelin keittiön idänpuoleisen ikkunan eteen isotuomipihlajaan
kevytruokintapisteen.  Tänään iltapäivällä oli vilskettä. Useita
pikkuvarpusia, tiaisia, punatulkkupoppoo uskaltautui myös.
Närhet, käpytikka luonnollisesti. Isommat linnut vaan norkoilee,
jos maahan tippuisi herkkupaloja. Napsin kuvia lasin läpi, kuvista
tulee tietenkin pehmoisia ja valoa ei nyt liikaa ole, mutta ihan
kivoja tilannekuvia saa. Lasit täytyy vielä pesaista ja ripustaa
jotain härpäkettä killumaan etteivät lennä päin ruutua.
Odottelen yhä pähkinähakkeja saapuvaksi. Niitä kuulemma
liikkuu kaupungissa popsimassa sembra- ja makedonianmännyn
käpyjä. No, jospa tulevat vielä.

Linnuilla todentotta on ilmeitä. Nämä kuvat sen todistaa. 

Hänen majesteettinsa täysikuu

4. marraskuuta

Olipa ihana marraskuun päivä, lämmin, jonkinverran tuullut, muttei häiritsevästi. Mukavaa laitella pihahommia, kun viikolla se ei oikein onnistu, on jo pimeää alkuillasta. Oikein kaipaa pihatöitä, verkkaista liikuntaa - on oikea hapen nälkä. Tällaisena päivänä ilma onkin miellyttävää, hieman kosteaa, kuitenkin raikasta. Tulee mieleen huhtikuiset, pilviset, kosteahkot päivät. Tänään aurinko hieman pilkisteli ja valo oli välillä upea. Haravoin lehtiä yrttipenkin peitoksi, kuohkeita vaahteranlehtiä, vielä siihen myöhemmin muutama havu päälle. Siirsin aiemmin syksyllä latva-artisokat sinne; ehkä ne selviää talven yli. Jäivät kaiken muun kokeilun ohella mataliksi ruippanoiksi. Huomasin että rosmariini on nostettava ylös, tälläsin sen ruukkuun, saa talvehtia pannarissa sekin. Tajusin myös että jättiverbena ei ilmeisesti pärjää maassa, vaan sekin on kaiverrettava ylös maasta. No, onneksi maa ei ole vielä jäätynyt, sain sen ylös ja pesuvatiin kököttämään. Ehkä olisi voinut kokeilla pienen osan kanssa JOS pärjäisi kuitenkin talven maassa. Voi tietysti käydä niinkin että se kuupahtaa pannarin pimeydessä.  Olipas todella nautittava myöhäis-syyspäivä. Melkein teki mieleni tuoda takaisin ulos pöydän, tuolit ja istuskella siemailemassa kahvia...vaan huomenna jo sataa taas. Katsahdin ulos, siellä täysikuu pilkottaa pilvien lomasta, pitänee ehkä raahata itsensä vielä ulos sitä ihailemaan. Samalla tarkistan onko siili käynyt syömässä vai alkaako uni jo viedä voiton? Se ei ole nenäänsä pistänyt ulos viime yönä eikä päivällä, vaikka olin melko varma että näin hieno ja lämmin päivä saa sen hereille. Odotan suurella mielenkiinnolla saanko siitä kaverin ensi kesäksi. Siellä talvipesän turvassa hän uinuu, kuun loistaessa tähtitaivaalla.

Vaakku.

Tässä aiemmin syksyllä kyhätty lahopuuaita, tai lyhyt pätkä - aion jatkaa sitä jos säät sallivat,
tai sitten keväällä. En oikein muista mistä innostuin laittamaan, mutta hauska idea. Laittelin
tukipuiksi kaikenlaisia vanhoja seipäitä ym. mitä nyt sattuu nurkissa olemaan. Ei tämä nyt ehkä
ole ihan oikeaoppinen, aika hutera, mutta eiköhän se nyt jotenkin pysy kasassa. Risuja, oksia ym.
tulee aika tavalla. Tämä on yksi tapa hyötykäyttää ne. Ehkä jotkut linnut, hyönteiset ym. voivat
jotenkin hyötyä siitä. Ei tuo nyt mikään estetiikan riemuvoitto ole, mutta äskettäin luin netin avarassa
maailmassa valituksen kun ihmiset kuvaavat ja näyttävät vain sliipattuja kohtia pihoistaan....no, nyt ei ole
sliipattua.....Tuon aidan takana on myös todella karmea oksa-lauta-puu-mitälie-tunkio joka varmaan voisi
miellyttää tällaisia henkilöitä jotka kaipaavat inhorealismia. Tarkoitus on se setviä, poltella jos polttaa voi,
osalla materiaalista voi jatkaa lahoaitaa. Aika toivottomalta tuntuva projekti, mutta sopivalla fiiliksellä sen
saa tehtyä. Ja tietenkin kaikki jotka haluavat rypeä inhorealismissa ovat erittäin tervetulleita sitä
ihailemaan lähempää, koska ehkä en tohdi siitä kuvaa laittaa esille. Voin tietysti ottaa pienen pääsymaksunkin
moisesta ilosta. Eikös kaikenlainen elämysmatkailu ynnä muut kummallisuudet ole trendikästä?

Rosmariini

Jättiverbena

Kuuhullun päiväkirjasta

Kuu on vaan niin ihana, upea pallero taivaalla, että sitä on pakko kuvata joka vaiheessa.
Välillä pilvet seilaavat sen eteen saaden sen utuiseksi. Myös sen upeat kraaterit
voivat näkyä ja aivan kuin siellä täällä olisi loistavia valopisteitä. Huomenna olisi täysikuu, jos
se vain tulee esiin pilvien takaa. Kömmimme välittömästi sitä kuvaamaan jos vilauskin näkyy.
Öiseen aikaan onkin mielenkiintoista huuhailla ulkona, rapinaa siellä, kahinaa täälllä...
vesipisarat putoilevat verkkaan oksilta kohmeiseen maahan. Äänet ovat yön hiljaisuudessa ihan erilaisia
kuin kirkkaassa päivänvalossa. Joutsenten äänet kantautuvat tyynenä yönä merenrannalta.
Ehkä luontokappaleetkin nauttivat kuusta; ainakin on sopivasti valoa liikkua yön varjoissa,
silti voi pysyä näkymättömissä. Sinänsä synkähköt kuukaudet voivat sisältää kaikenlaista kaunista,
sillä eihän luonto mihinkään katoa talveksi. Riippuu siitä haluaako nähdä. Jotkut eivät näe, toiset näkevät.

Kuu tänään.....

.......kuu eilen.