Harvinainen vierailija

Olipas ylläri kun tämä pikkukaveri oli syömässä lintujen ruokintapaikalla alkuillasta! Kesällä näin sen kolme kertaa. Siilet on todella vähentyneet. Ennen niitä touhotti pihalla jopa kahdeksan yhtäaikaa. Ja eivät olleet arkoja. Tekivät tuttavuutta kuka mitenkin. Eräs juoksi vastaan pikavauhtia ja puraisi lenkkarista! Ilmeisesti se oli mielenosoitus tai sitten siilihuumoria. Yksi sievä siili köpötti iltaisin sisälle asti ruoanhakuun tai odotteli rappusilla kun tulen töistä. Mutta nyt ne ovat  käyneet vähiin. Silloin tällöin on pihalla näkynyt ohimennen tai kaupungilla köpötellyt, mutta harvalukuisiksi on siilikanta kutistunut. Todella harmillista, ne ovat viehättäviä ja hyödyllisä pikkuapulaisia joitten puuhailuja on hauska seurata.
Ehkä  se saa tankattua talveksi rasvaa riittämiin. Auringonkukansiemenet taisi maistua, kun rouske kuului. Linnuilta kuitenkin putoaa murkinaa. Laitoin pähkinäkupin sille suojaan rappujen alle, jos uudelleen tulee. Linnut ihmettelivät kovasti piikkistä kaveria ja tuumivat että se popsii  kaikki ruoat. Onneksi ei ihan vielä ole luvassa pakkasia, jospa kaveri  ehti tankata itsensä talvikuntoon. Hyönteisiä ja etanoita vielä löytyy, sieniä ja marjojakin ja mitä nämä syövät, aikalailla kaikkea mitä eteen osuu.