Pihahiippailija bongasi puukiipijän

Miten hyvin sulautuukin puukiipijä kuusenrungon väreihin.
Hauskaa että näitä oli kaksin kappalein eilen kun bongailin.
Lieneekö kesän tuleva pariskunta? Hyvin vilkasliikkeisiä ovat.
Eilen oli enemmän eri lintulajeja pihalla kuin tänään.
Harmi ettei pähkinähakkeja ja pyrstötiaisia näkynyt. No, silti
kivaa tämä Englannista alkunsa saanut The Big Garden Birdwatch.

Siemenrasvamakkarat maistuu näille kavereille.

Tässä toinen puukiipijälle tarkoitetuista pöntöistä.
Ovat valmiita kevään kodinetsintää varten,
valmistuivat viime vuonna hieman myöhään
pesintää ajatellen. Mielenkiintoista nähdä
kelpaavatko. Puukiipijä ei kovin kummoistakaan
koloa tarvitse pesäkseen.

22. tammikuuta

Sydänkuu sujuu ihan yhtä vauhdikkaasti kuin kaikki muutkin. Kevääseen ollaan menossa jo selkeästi. Taitaa olla jo talven selkä taittunut. Jospa nyt tulee " etukevät "! Joku jossain jo aprikoi takatalvea tulevaksi...no, jos ei nyt sentään mentäisi asioiden edelle. Ihanan valoisaa on ja keväisiä fiiliksiä. Ennen uumoiltiin aikaisen kevään tuloa siitä jos viherkasvit alkoivat tehdä uutta, vihreää alkua helmikuussa. Huomasin että niin kävi jo joulukuulla muutamilla kasveilla. Jos siihen on luottaminen niin kevät tulee jo nyt heti! Onhan se upean kutkuttava fiilis sydämessä, kun aurinko lämmittää, linnut ovat alkaneet sirkuttaa enemmän, sääennusteet lupailevat plusasteita. Päivällä hieman siistin ja järjestelin viherkotteroa ja iltasella kävin laittamassa oven kiinni varmuuden vuoksi - jos sattumoisin tulee kova tuuli ettei lentele hökötys taivaantuuliin. Siellä lumi ja jää ritisi jalkojen alla, tähdet säihkyivät korkealla. Hetken jotenkin epätodellinen olo, kun haahuilee keväiset mietteet mielessään. Ehkä liikaa tulee ajateltua että nyt on syksy: nyt kaikki on ohi, voi kammotus tätä pimeyttä..mitään ei voi tehdä.. tai että talvella ei voi harrastaa puutarhurointia, ulkona ei ole mitään tekemistä...ainoastaan ja vaan voi jotain tehdä keväällä ja kesällä. Tänään päivällä ajattelin että nyt se puutarhakausi alkoi; siivotessani risuja ja oksia pihalta, mutta tajusin ettei se ole ensinkään loppunut missään vaiheessa. Se vain muuttaa muotoaan. Mielikuvitus on vain rajana. Tälläpuolen maapalloa tietenkin lumi, pimeys ja jäätynyt maa hieman haittaa ulkoharrastuksia.  Joskin myös muuttunut ilmasto mahdollistaa melkein ympärivuotisen pihaharrastelun. Jos ei muuta voi tehdä, niin ainakin haaveilla ja suunnitella. Ehkä  myös ikä tekee sen että nauttii kaikista hetkistä, pienistäkin asioista, kärsivällisyys kasvaa ja näkee hieman nenäänsä pidemmälle sekä näkee elämän kuin kauniina, kimaltelevana seinävaatteena joka koostuu eri osista ja joka jatkuu ja jatkuu....puutarha on eräs osa sitä.

Sisällä vihertää

Siinä on kaktuksella kokoa! Lieneekö vielä elossa.
Kuva Joka kodin kukkakirjasta; I.Lindt.

Tässä pieni tatti, n. 10cm. En ole varma onko
tämä myös " vanhapoika ". Mukaan tarttunut
jostain...komeasti kukkii ainakin sitten kun on
vähän enemmän ikää ja kokoa.

Viherkasvit alkavat virkostua valon lisääntyessä. Kriittisintä aikaa
onkin juuri ennen pävien pidentymistä. Lehdet alkavat ruskettua
ja kuivua. On aikamoista tasapainoilua arkojen kukkien kanssa,
kun ei tiedä pitäisikö kastella enemmän vai vähemmän.
Kasvikokoelmani kärsikin pienoista katoa talven kuluessa.
Fiikus kupsahti mikä ei ole helppo tapettava, mutta ilmeisesti
omaan taidot siihenkin. Siemenestä kasvattamani litsi kuivui,
klusia on siinä ja siinä selviääkö veden liikasaannista.
Avokado alkoi tekemään jo joulukuulla uutta vartta joka on nyt
jo noin puolimetrinen. Toiset vaan pärjää paremmin kuivan ja
pimeän talven yli. Taidan aloittaa lannoituksen lähipäivinä.

Karvainen kaveri vahtii herttaköynnöstä.

Kaipa tämä jokin pullojukan tapainen on. Ei pidä liiallisesta
kastelusta, kuten vieressä oleva ruokotraakkipuukaan.
Liiallinen kastelu koituukin monen viherkasvin kohtaloksi
talviaikaan.

Ruokotraakkipuu eli ns. onnenbambu.

Amarylliksen hehkua

Punainen amaryllis avasi toisen kukkavanan. Aivan uskomattoman
upea hehkuvan punainen ja jotenkin auringonpaisteessa väri
vaan korostuu. Joulukuun hämärissä väri ei pääse täysin oikeuksiinsa.
Luonnossahan amaryllikset kukkii keväällä. Joten nyt on kevät!

Kevät pilkistelee jo....

Avasin muovihuoneen oven ja ihmetyksekseni
ukontulikukan ruusuke siellä napottaa niin
kuin ei talvesta olisi tietoakaan! Mittari näytti
8 plusastetta.....Ei edes kovat pakkaspäivätkään
ole sitä lannistaneet. Melkein jo tuli mieleen
kylvää siemeniä johonkin purtiloon. Jos nyt
kuitenkin mielensä malttaisi vielä. Multasäkit
on vielä jäässä....No, pian auringon lämpö ne
sulattaa. Jospa hieman alkaisi siivoamaan,
joku siellä on sotkenut.....kummallista!!

Yrttiosastolla laventeli näyttäisi olevan elossa. Monena
talvena on menehtynyt, jospa nyt onnistaa. Ehkei enää tule
kovia pakkasia. Kivasti kevätfiilis lisääntyy kun pihalla
käppäilee ja tutkailee mitä mistäkin pilkistää - vähäisen
lumen alta.

Kaswisruokaa vuodelta 1912 & muuta kiwaa

Kasvisruokaohjeita vuodelta 1912, Kodin kaswitarha: Nora Pöyhönen, Maiju Pöyhönen.

Kodin kaswitarha oli 8 kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Tässä on sidottu kirjaksi
ensimmäinen vuosikerta. Nämä vanhat jutut on todella mielenkiintoisia ja
hyödyllisiä vieläkin. Lukeminen ei vaan kovin helppoa ole....

Tomaattia & makaroonia.

Kurpitsahilloresepti.



Suomalainen 12-vuotias tyttö, perunanviljelyksen mestari
vuodelta 1919; Minnesota.

Kuvia kirjasesta Amerikan poikien ja tyttöjen kerhotyö,
vuodelta 1922.



Hakki, harakka & muutama klisee

Saunatuvan ikkunaan jäätynyt jännä " silmä "...eye in the sky?

Puut olivat upean huurteisia tänään. Erittäin klisee, sinistä taivasta vasten
kuvatut huurteiset koivunoksat, mutta kliseethän ne parasta onkin!

Päivän " pakollinen " hakkikuva....ei päivä voi paremmin alkaa, kun näkee
nämä vekkulit veijarit.

Korkealla, männynlatvassa harakka lämmitteli varpaitaan auringon paisteessa.

Maistuis varmaan sullekin!

Hakki löysi makupalan, jota se lennähti nakuttamaan kuusen oksalle....

ja närhi sen lopulta omi itselleen hakin lennettyä pois. Myös harakka oli
kiinnostunut apajasta. Huvittavaa kun rasvamakkaran palaset on olleet
ruokintapaikalla pidemmän aikaa, ne ei kiinnosta ketään, mutta kun hakit
osoittaa niille huomiota ne kelpaa heti muillekin!!

Vekkulit

Hakkikaverukset pitkästä aikaa syömässä...tai ehkä ne piipahtelevat, en vain
ole aina näkemässä.

- jaa, tällästä tarjoilua sitte tänään..

- täytyy täällä nyt jotain parempaa olla...hmm..mmm..

- noni..löytyhän se herkkupala...

- onks kamu viä tallella?

- ...ohops..

Amaryllis auringossa

Amaryllis avasi toisen kukkavanan...apua tarvittiin, varsi
retkahti heti nurin. Kaunis on ja aurinko hieman käväisi
näkyvissä kuvaajan apulaisena.

Kävelyä kuussa ja maassa

Valmiina kevääseen!!

Vanha, 70-luvun hämärissä isoveljien
pykäämä maja, joka toimittaa puutarhavajan
virkaa; ovea ei saa kiinni, ikkuna lenksottaa...
mutta saa kelvata niinkauan kun pystyssä pysyy.
Linnut ja muut epelit käy siellä tutkimusretkillä,
päätellen siitä, että ruukkuja ym.on välillä
huiskinhaiskin.....







Pikapikaa napattu kuva lasin läpi...närhet on tarkkoja kavereita..ne huomaa
kaiken "epäilyttävän toiminnan"....tämä naposti kurpitsankuoreen laittamiani
siemeniä..päätti kuitenkin että salakuvaaminen ei tänään onnistu enää!

Auringon laskiessa, viimeisiä säteitä pilkottaa pihaa reunustavaa metsikköä.
Yöllä tuuli posotti rajusti ja toi lumen mukanaan. Päivä oli todella upea,
aurinkoinen...tänään huomasi selkeästi valoisan ajan pidentymisen
ensimmäisen kerran. Lumi lisää valoisuutta. Varsin keväinen fiilis tuli.
Mustarastas kökötti ja hyppeli ruokintapaikalla vielä kun alkoi hämärtää...
se aloittaa jo hyvissä ajoin pitäen pientä, erikoista " kaakatustaan "...
paremman sanan puutteessa. Harjoittelee kevättä silmälläpitäen, oletan.
Kaikki virkostuvat valon hiemankin lisääntyessä.

Muutama kuukuva lisää, niin katselijat alkavat epäillä tämän olevan
kuublogi. Ei hullumpi ajatus..Kuuhullun blogi? On se niin upea, tämä
hiljainen diiva  sinisensamettisella valtaistuimellaan. Luonnossa ei
muuten ole turhia ääniä, jos olette huomanneet? Kaikki tapahtuu ilman
korvia riipovaa meteliä. Maa, kuu, tähdet ym. Linnuilla, eläimillä omat
äänensä, mutta nekin täydellisessä harmoniassa. Lehdet, kesäruohikko
soivat, kahisevat...ei yhtään riitasointua missään!!