Marraskuun ihmeitä

En jotenkin nyt miellä tätä marraskuuta niin synkäksi kuin annetaan
ymmärtää. Toistaiseksi sitä se ei ole. Tarkoitan tietenkin luonto-
puutarha- vuodenaikamielessä ym. jättäen ihmisten kohelluksen tämän
havainnon ulkopuolelle. Onhan tietenkin pimeää...mutta..so what?
Ainakin tämä tintti tuntuu olevan sitä mieltä poseeratessaan näin
mukavasti kauniina marraskuisena päivänä. Marraskuu on täynnä
pieniä ja isoja ihmeitä.

Elossa & hyvinvoivia

Ostin jokunen viikko sitten kallan ihan
mielenvirkistykseksi. Hurjan erikoinen väri.
Ei ole ollut tarpeeksi valoa sitä kuvata.

Pitänee vielä yrittää saada parempia kuvia tai
sitten maalausmallina käyttää. Kukkakuvista
ei saa hyviä jos on liikaa muuta rekvisiittaa
ympärillä, välttämättä. 

Pikku banaani on saanut aikaan pikkuruisen alun
kaikesta pimeydestä huolimatta. Nyt vain
sinnitellään muutama viikko, niin saadaan
taas lisää valoa. Liika kastelu on tässä
vaiheessa kohtalokasta.

Molemmat banaanit elossa ja toistaiseksi hyvinvoivia.
Tämä on Musa Basjoo, pienemmän lajiketta en
valitettavasti tiedä.

Siemenistä tämäkin, kun vaan muistaisin kumpi:
sitruuna vai appelsiini?? Minisitrus kuitenkin.
Ja hengissä.

Tässä avokado jonka olin jo aikeissa heivata
kompsun ruoaksi koska kaikki sen lehdet
ruskettuivat ja käpristyivät. Mutta sitten tuumin
että katkaisen sen vaan..kas! se alkoi nopeaan
kehittää uusia oksia ja lehtiä joita onnistuin jo
kolhimaan niitä kuvatessani...

Kokeilumielessä laitoin likoamaan potpourrisekoituksesta
( tai mikä lie rysä ) oudon pyöreän siemenkodan sisuksen.
Nakutin sen vasaralla rikki ja tietenkin, jokin siemen siellä oli.
Nyt laitan sen multaan ja jään odottamaan mikä sieltä
nousee...tai se ei ehkä selviä MIKÄ vaan JOS sieltä jotain
tulee esiin. Aika vanhoja ovat kyllä, mutta saahan sitä kokeilla.

Syksyllä tuuppasin puksipuun maahan; tässä
kaverinaan pieni tuija. Yleensä se on talvet viettänyt
pannuhuoneessa, mutta nyt kokeilen miten se pärjää.
Toinen puksipuista on ollut ulkona parisen vuotta ja
ei ainakaan ole jäätynyt. Tälle keräsin runsaasti lehtiä
maahan suojaksi, toivon.

Pannuhuoneessa, kellarin hämärissä sinnittelevät hentoja,
vihreitä varsiaan kehittäen ja vähäistä valoa kohti suunnaten
pelargonit muunmuassa. Vasemmalla canna, jonka selviytymistä
talven yli odotan mielenkiinnolla.

Marraskuun iloja

Marraskuun päiviä ilostuttavat satunnaiset vierailijat....muutaman kerran
on pihaan pyrähtänyt parvi vilkkaita pyrstötiaisia jotka eivät paikallaan
malta muutamaa sekuntia kauempaa pysyä. Valoa on vähän kuvaukseen ja
ikkunan läpi taas napsittuja, mutta pääasia on kun näkee luontoa ilman, että
tarvitsee lähteä kauas sitä etsimään. Kahvikupillista siemaillessaan aamuisin
sitä näkee jos jonkinlaisia vipeltäjiä.

Kuten tämän sievän neitokaisen jonka huomasin olkkarin ikkunasta. Ensin se
löysi jotain mielenkiintoista takapihalta..siirtyi tien yli pieneen metsäkaista-
leeseen...siellä haahuiltuaan tuli takaisin pihan laitamilla olevaan ruokinta-
paikkaan syömään kauraa. Kaikessa rauhassa se ruokaili ja jatkoi sitten
verkkaan matkaansa. Se viihtyy näissä maisemissa osin tietenkin ruoka-
tarjonnan vuoksi. Sillä on paljon ystäviä. Onneksi näin. Kaikki eivät ole yhtä
vihamielisä kuin ne jotka purkavat omia ongelmiaan viattomiin luonnoneläjiin.

Marraskuussa

Tilhiä lehahti lähettyville eräänä aamuna, eivät kauaa malttaneet paikallaan
pysyä kun huomasivat jotain mielenkiintoisempaa kauempana.

Puutarhalapioni
parantaa kaikki
haavani.

R. W. Emerson

Viikonlopuksi sateli ohuen, ohuen puuterimaisen kerroksen
ensilunta ja se menee pois sateitten saapuessa, kuten niin monet
kerrat ennenkin.

6. marraskuuta

Lienee talvi...brrr..kylmänä ainakin alkaa. Vilkaisin viime vuoden säätietoja muistiinpanoistani: +9 oli 6.11. 2015!  Tänään aamulla oli -9...päiväsellä -7. Niin erilaista voi olla samana ajankohtana eri vuosina. Läpitunkeva pohjoistuuli puhalsi, toi tummia pilviä myöhemmin iltapäivällä mukanaan. Muuten oli aurinkoinen sää, muutama säde vielä lämmittää kasvoja. Saa liikkua rivakasti jos haluaa pysyä lämpimänä. Saapa nähdä tuleeko pakkasista, kuivuudesta ilman lunta vahinkoa kasveille. Osan penkeistä sain peitettyä lehdillä...mutta jäisenä viuhuva tuuli kuivattaa ja jäädyttää entisestään. Keväällä sitten näemme mahdolliset tuhot. Akuutimmat pihatyöt on saatu tehtyä, muut voi jättää kevääseen. Perennojen ym. varsia voi vielä siivota pois jos tarkenee tehdä. Jotain sitä on keksittävä, että saa olla ulkona. Roskia on mukava poltella ulkona...ei liene pelkoa että tuli pääsee karkaamaan. Mustarastas tuli seuraamaan touhujani: hyppäsi kivipöydälle, pörhisteli pukuaan, katseli pää kallellaan, kuunteli höpötyksiäni kunnes kyllästyi ja lennähti ruokintapaikalle jutellen omia juttujaan. Se on yllättävän peloton, päästää hyvin lähelle. On kai huomannut että olen ihan harmiton tapaus ihmiseksi...Linnut syövät oikein urakalla siemeniä, pähkinöitä, rasvamakkaroita, viljapalloja ym. Sain vinkin että linnuille voisi tarjota maapähkinälevitettä...mmmm..sitä on kokeiltava. Molemmat pähkinähakit olivat yhtä aikaa, joten täällä viihtyvät vielä. Ehkä kevääseen, toivottavasti. Yritän parhaani mukaan pitää ne tyytyväisinä. Kovasti ne jemmaa sinne tänne herkkupaloja. Taivaalle on kavunnut kuu, ei vielä puolikas. Pitäisi näkyä Mars etelänsuunnalla, kuu on lähellä sitä tänään....täytyy yrittää tihrustaa tarkemmin, ehkä vielä kömpiä ulos jäiseen iltaan.

Peloton mustarastas

Hakit yhä kuvioissa

Pähkinähakit ovat vielä maisemissa.

Tässä toinen kavereista, hommailemassa omia juttujaan.

Orkidea jatkaa kukkimistaan....