Orkidean ihme

Orkidea availee kukkiaan, yllätys oli että se
 innostui kehittämään uutta kukkavartta...ensi kesäksi nakkaan sen ulos
taas, jos se jotenkin edesauttaa kukkimista. Koskaan ennen ei ole näin käynyt.
Joskus sitä tekee jotain oikein....vahingossa.

30. lokakuuta muutamin kuvin

Persilja kasvilavassa vihertää.

Yrttiosastolla minttu ei ole moksiskaan.

Pilkkunahkajäkälä ( Peltigera aphthosa ), jonka siirsin pihaan
aiemmin syksyllä sammaleen kera kasvamaan. Hauska.







Sweetheart

Neiti ilmestyi aamusella popsimaan jäljelläolevia omppuja.
Meni yli kuukausi kun viimeksi sen näin.

Kömmin ulos yöpuvussa sitä jututtamaan ja kuvaamaan. Se on
kovasti aikuistunut, väritys ja kuviointi muuttunut. Kaunis on.

Tuoksua ruusujen...

Lokakuun fiilistelyä

Penkki odottaa kesää ja istujaa.

Vettä on ainakin vanhassa puuveneessä, jos muuten kuivaa onkin...

22. lokakuuta

Lokakuu on saanut nimensä siitä koska on kuraista ja lokaista. Tässä eräänä päivänä ihmettelin että onpas sateeton syyskuu, kunnes huomasin että on lokakuu...ja pian marraskuu! Ei ole satanut kolmeen viikkoon, ehkä se on ihan hyvä asia. Syksy on ollut tavattoman hieno, nyt tietenkin alkaa se pimeä, hämärä kausi, mutta silti omalla tavallaan hienoa marraskuunkin tultua. Kaikissa vuodenajoissa on jotain mielenkiintoista, on vain erilaista. Kovat pakkaset ilman lunta ei ole hyvä asia kenellekään tai millekään, joten toivottavasti tulee lunta jonkin verran. Kasvit, pikkuotukset, erityisesti siilet tarvitsevat hyvän eristeen talveksi. Tänään haravoin lehtiä kukkapenkkien peitoksi; yleensä laitan havuja, mutta nyt ajattelin kokeilla miten lehdet toimii. Se on probleemi jos tuuli lennättää lehdet mukanaan. Lehtiä ei vain tarvitsisi viedä pois keväällä, kuten havut joutuu viemäään jonnekin pois silmistä. Kun saisi ajalliseksi hakea hevosenkakkaa, sekin olisi hyvä eriste. Kukkasipulit laitoin pikavauhtia lokakuun alussa, enkä aio enempää laittaa, pitäähän niitten ehtiä juurtuakin. Vaikka joskus marraskuussakin olen vasta maahan niitä istuttanut ihan hyvin tuloksin. Riippuu miten lauhaa on. Kaikki muu saa jäädä kevääseen. Pannuhuoneeseen raahattu sinisarjaliljaruukut, kanna, daaliat, pelargonit ym. Muratit muunmuassa saavat vielä olla ulkona, ne kestää kylmää hyvin. Vinttihuoneeseen pasuunakukka, kliivia ja kärsimyskukka kokeilumielessä. Huomasin tässä yhtenä päivänä että orkideaan, joka oli koko kesän ulkona pitkälle syksyyn asti, oli ilmestynyt kukkanuppuja! Uskomatonta, ensimmäisen kerrran orkidea tekee uudet kukkanuput! Jos vain jaksaa kukkia valon vähetessä. Ensi kesänä teen sille saman tempun, ulos koko kesäksi. Hieman pihan siivousta vielä, kesäiset koristeet pois, hieman kevyttä haravointia, ei sitäkään paljon, sillä maatuvat lehdet ovat mainiota lannoitetta nurmelle. Enkä piittaa tuon taivaallista kenenkään kommenteista tyyliin:  - niin, jos niitä viitsii katsella...Kuka niitä katselee paitsi pilkunviilaajat joilla ei ole todellisia ongelmia!! Tuossa kuvassa on muuten mainio ruohonleikkuri. Aikamoinen möllykkä ylämaan karjaa. Mitenkähän tuollaisen saisi pihalleen kesäksi. Tämä daami on kuvattu paikallisen luontopolun varrelta jossa näitä laiduntaa enemmänkin. Ovat joskus ottaneet hatkat ja häipyneet laiduntamaan ihan oma-aloitteisesti. Go girls!

Mustarastaat ovat hupaisia kun ne pitävät selkeästi tuumintataukoja, saattavat
kökötellä pitkänkin aikaa paikoillaan, tarkkaillen silti ympäristöään.

Pähkinähakki on toistaiseksi rasvasiemenpötkölinjalla, ehkä sen mielestä
pähkinöitä on jemmattu tarpeeksi. Se on nyt vieraillut 2 viikkoa. Missä on
sen kaveri; lieneekö ollut vaan läpikulkumatkalla. Vaikka mistäpä noita
erottaa toisistaan, saattavat vain käydä eri aikoihin.

 - Hei! Minäkin seikkailen tällä pihalla ja joskus poseeraan tätä blogia varten...jos ehdin....

Kylpyhetki

Hulinaa ruokintapaikalla

Eiköhän ruokintapaikalle ilmestynyt kaksin kappalein pähkinähakkeja!
Pähkinää haetaan urakalla ja kätketään innolla. Sammalkoristeet vaan
lentelee niitten touhaillessa. Yritä nyt sitten saada näistä vintiöistä kuvaa
jossa ne olisi molemmat yhtä aikaa paikallaan.
Valtavasti käy muitakin lintuja: hömö- tali- sini- ja töyhtötiaiset, närhiä,
pikkuvarpusia, viherpeippoja, vihervarpusia, punatulkkuja, mustarastaita,
käpytikkoja, harakat ja varikset tietysti ja puukiipijäkin piipahti katsomaan
hulinaa. Enpä muista näin vilkasta hyörinää ruokintapaikalla aikoihin.
Aloittelin myös metsikön ruokintapaikalla auringonkukansiemenillä ja kauralla.
En ole ehtinyt vilaista mitä siellä tapahtuu. Mutta se on selvää että siemeniä ja
pähkinää tulee kulumaan mittavat määrät! Juomapuoli on myös muistettava:
linnut tarvitsevat vettä juodakseen ja peseytyäkseen. Huomasin että saviset kukka-
ruukkujen aluslautaset ovat suosiossa. Sopivan matalia.

Käpytikka aamupalalla, hieman unisen näköisenä.

Pähkinähakki ja muita virityksiä

Eilen saapui pähkinähakki ruokintapaikalle. Viimeksi kolme vuotta sitten vieraili muutaman kuukauden ajan.

- Minkä ihmeen virityksen se ruokapuolesta vastaava on nyt keksinyt...

- Tjaah, no..on tässä ihan mukava oleskella...

Pähkinähakki testaa ja kiskoo sammaleet pois
jos ei murkinaa löydy....varsinainen
systeeminhorjuttaja!

Väkersin metallisista koreista ruokintahäkkyröitä.
Somistin mm. sammaleella. Hieman huteria kun
isommat linnut lennähtää syömään...

 

Pienen lammikon syyskoristeet

Aamuisin pieni lammikko on saanut hennon pitsisen jääpeitteen....

Ihanat mustarastaat

- mums, mums...

Mustarastaat pakkasyön jälkeen

syömässä maahan pudonneita omppuja.

Keltaista ja kultaista

Tässä vielä iloisia kuvia viikonlopulta: hersyvän keltaiset kultapiiskut ja niissä pörrääviä, ilmeisesti niittykirvareita.

2. lokakuuta

Syksy jatkuu kauniina - uskomattoman kaunista ja aurinkoista. Muutama sadepäivä teki ihan hyvää siinä välissä kun ei mitenkään märkää ole ollut koko kesänä. Nyt ilmeisesti kylmenee, öiksi on luvattu hallaa - se olisikin ensimmäinen kerta. Otin sisälle viimeiset kukkivat daaliat ja eilen kukkansa avanneet limenvihreät gladiolukset. Muutamia kultapiiskuja ja auringonkukkia pilkottaa keltaisina. Yritin viikolla tehdä kukka-asetelmia ja kuvata niitä; tuulihan päätti riepottaa ja asetella ihan omia säätöjään. Tuulellakin tuntuu olevan oma tahto, se saapuu aina kun ei tarvitsisi...on ollut monta harvinaisen tyyntä päivää. Rannikolla kun tuulee aina. Tänään tuuli kääntyi pohjoiseen ja aamupäivällä alkoi kuulua kurkien kovaäänistä mekastusta. Siinä on aina jotain uskomattoman sydäntäsärkevän kaunista, majesteettista kun ne kokoavat auransa; yksi aina johtaen ryhmää.  Lomaviikko ei juuri paremmin voisi alkaa, aurinkoista on koko tulevaksi viikoksi luvattu joten käytän sen tietenkin ulkona huuhailuun. Kasapäin kukkasipuleita odottaa istutusta...ja mitä muuta keksin, ehdin, viitsin. Laiska töitään luettelee; juurikin näin. Eilen tyhjäsin kasvilavaa, sinne jäi muutama auringonkukka...tänään poimin kipallisen karhunvattuja - on ollut niille otollinen kesä. Ehkä nurmikkoa joutuu vielä leikkaamaan kerran tai sitten ei. Ehkä tuprauttaakin lunta kun kylmenee? Sehän se vasta vekkulia olisikin. Tänään käväisin syysmarkkinoilla ja roudasin kotosalle pari kassillista kirjoja: tietenkin ostin kaikki mahdolliset puutarhaan ja kasveihin liittyvät; mm: Oma herne ja valitut pavut, Aaloesta öljypuuhun, Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen sekä Kukkia sipuleista ja ihkun F. H. Burnettin Salaisen puutarhan! Huikeat 5 € kipale, siis uusia kirjoja. Myyjä tuumi että mitäs sitä kalliimmalla myymään. Ihmiset eivät ehkä lue enää niinkuin ennen tietokoneita, nettiä. Mutta mikään ei kyllä kirjaa voita! Niitä on jo ihana hipelöidäkin; hipelöi nyt sitten jotain läppäriä, tablettia, ym. Tosi vanhat puutarhakirjat ovat myös mielenkiintoisia; niitäkin olen onnistunut haalimaan aika pumaskan. Odotan jo kieli pitkällä seuraavia markkinoita. Nyt on vielä liian hienot ilmat istua nenä kiinni kirjassa, mutta eiköhän nekin päivät ole ihan pian. Ulkona on tähän aikaan ihan mielettömästi kuvattavaa....tänäänkin: kukkia, syksyn lehtiä, värikkäitä marjoja, sininen taivas, lintuja, oravia...vielä jokunen perhonen ja pörriäinenkin saattaa liikkua.

Ihailin valtavia kurkiparvia, jotka olivat päättäneet tänään lähteä matkalle
kohti etelää, pohjoistuulen siivittäminä. Niitä lensi tuhansittain, kommunikoiden
toisilleen, pitäen huolen ettei kaveria jätetä, että kaikki ovat tallella.
Eläimilläkin on tunteet, älyä - joskin vaistonvaraista viisautta, mutta yhtäkaikki:
ne ovat lojaalimpia toisilleen toisin kuin me ihmiset emme aina ole....