Tuomen tuoksua toukokuu tulvillaan.

kömpivät ylös mullan alta.

 Queen of Night- tulppaanit

ihan omaa laatuaan.

Kirjopikarililjat ovat





Puppeli

Napostelua.....ja

loikoilua.

28. toukokuuta

Ensimmäinen todella kesäinen päivä. Mittari kipusi melkein 19 asteeseen. Tuuli vilvoitteli mukavasti, isoja pilvilauttoja seilasi taivaalla. Päivä oli kaunis ja lämmin aamusta alkaen. Ilokseni oli rusakko ilmestynyt ruokintapaikalle; naposteli kaikessa rauhassa kauranjyviä - onneksi en vielä laittanut kauramaattia pois. Puppelin masu oli sen näköinen että pikkupupuja on tulossa! Välillä se köllötteli natustellessaan jyviä; kokoajan kuitenkin tarkkaillen ja kuunnellen ympäristöään. Aamut ovat onneksi ihanan rauhallista aikaa; naapurit tajuttomuustilassa, ei juuri liikennettä...ah, onnea. Kesäaamut ovat ihan parasta juuri sen hiljaisuuden vuoksi joka vallitsee; siis ei ihmisten häiritseviä ääniä, vain luonnon: heliseviä koivunlehtiä, lintuja, tuulen lempeää suhinaa- jopa männynkävyt soivat kuin tuulikellot, jos jää oikein kuuntelemaan. Napsin kuvia rusakosta keittiön ikkunasta, jonka sain jopa pestyä pitkällisen suunnittelun jälkeen. Myöhemmin päivällä kuusi kurkea leijaili korkealla jutustellen...tervapääskyt kirmailivat, syöksyivät ja suhahtelivat..ehkä ne eivät ole vielä päättäneet missä pöntössä pesiä, koska tarjontaa riittää. Sinitiaisella on jo pikkutipuja kun murkinaa kerätään ja  kova piipitys kuuluu pöntöstä. Varmaan ehtivät pikkulinnut saada toisenkin poikueen. Jatkuuko näin lämpöisenä, on  vaikea sanoa. Sade teki ihmeitä ainakin, kaikki vihreä ihan kasvaa kohisemalla; mikä runsaus ja vehmaus jokapuolla. Ruohonleikkuria saa ulkoiluttaa todenteolla, rikkaruohotkin on niin muhkeita ettei koskaan ennen. Suureksi ilokseni myös ne mustat örkit jotka uhkasivat nakertaa siperiankurjenmiekat ym. ovat kutakuinkin häipyneet. Sadeko ne pelästytti vai se kun kävin kärsä kurtussa niitä tiirailemassa - meinasivat että on sen näköinen matami että on paras häipätä... Sain pusattua pikapikaa osaston kesäkukansiemenille vanhoista tiilistä; kosmoskukkaa, kehäkukkaa, astereita, ruiskukkaa ilmestyy jos on ilmestyäkseen. Huomasin myös että kuukausimansikat ovat istuttamatta , vaan minne? Sain haalittua niillekin kivan pienen osaston tiiilistä. Ehkä sitten ensi kesäksi saan lavankauluksia hommattua. Tein myös pienen auringonkukkatilkun kasvimaan reunalle. Saattaa kyllä olla että linnut sen huomioivat ja menevät napostelemaan siemenet parempiin nokkiin. Ne pitävät kyllä silmällä mitä pihalla tapahtuu! Niiin paljon hommaa ja ihanaa olisi vain hääräillä aamusta iltaan ulkona, mutta on maltettava säästää, hieman huomisellekin, niin että säilyy tekemisen nälkä.

kauniin ( melkein ) valkoisia tulpaaneja.

Pakkaset eivät sittenkään nitistäneet näitä

22. toukokuuta

Olen niin ihastunut tähän päräyttävän väriseen tekstiin, vaikken punaisen ystävä olekaan. Menkööt! Näin kesäiseen aikaan ei sovi synkistellä. Aika mahtava viikonloppu on ollutkin. Lämpötila ei ole kovin korkealle kavunnut; 14 astetta on korkein astemäärä. Mutta kyllä se ihan riittää. Yöt ei ole kovin kylmiä onneksi olleet. Ellei ensi yönä mene lähelle nollaa kun on täysikuu ja pohjoistuuli talttunut. Vielä olen kahden vaiheilla kammetako itsensä pohjoislahden lintutornille kuvaamaan kuuta. Pää ehkä on sitä mieltä, mutta kroppa hieman pistää hanttiin kahden päivän kuntojumpan jälkeen. Ruohonleikkuuta, taimien ja siemenien laittelua ym. pihahommaa...olisipa hauska mitata kilometrimäärä joka käppäilystä kertyy. Tulee mieleen intiaanien viisaus: miksi kävellä ellei ole menossa jonnekin? Todentotta, siinä on viisautta kun ajattelee. Pihatyöt ovat parasta liikuntaa. Keksin vielä kaiken muun hommailun keskellä laittaa matonpesupisteen pihalle. Mattoteline, saunasta pesupenkki; pumpulla vettä kaivosta, saavi mattojen liotukseen...pesu ja huuhtelu, voilá! Jaa, että miten se liittyy puutarhailuun? Ei niin mitenkään. Onpahan vaan mukavaa hommaa, ihana tuoksu leviää pihalle pestyistä matoista. Kilpailee toisen ihanaisen tuoksun kanssa: nimittäin poppelin kirpeän hunajaisen tuoksun. Huomasin jotain muuta minkä en toivo pihaan laajemmin leviävän: kummallisia mustia, kiiltäviä örkkejä jotka syövät kurjenmiekkkojen ja muitten iiriksien lehtiä...lehdet ovat rusehtavia ja pitsimäisiä niitten jäljiltä. Onpa surkea näky. En ole moisia ennen nähnyt. Toivottavasti eivät todellakaan leviä muihin kukkiin ja kasveihin. Tuumin vielä myrkyttääkö ne vai ei. En ole ollenkaan myrkkyjen kanssa  lotraamisen kannalla. Ettei joudu pikkulintujen tai muun pikkuväen suihin. Tilannetta on seurattava; voisin ensin kokeilla suihkuttaa niitä kylmällä vedellä. En tiedä kelpaako ne pikkulinnuille. Toinen harmillinen asia on se etten saanut tilaamiani kasvilaatikoita ( lavankauluksia ), päääh...nyt on sävellettävä sitten jotain muuta viritystä. Ehkä vanhoista tiilistä teen pari laatikkoa. En viitsi enää tilata tai etsiä mistään kun suunnittelin että tänä viikonloppuna saisin ne ja laittaisin siemenet ja taimet niihin. No, onneksi isoon kasvilavaan menee aika paljon. Sinne laitoinkin maissintaimet, pienen bataatin sekä salaattikleitonian, talviportulakan, palkoretiisin, marjasavikan, japaninotakilokin ja lehtikaalin siemenet. Viimeksi mainitun taimet olivat niin surkeita että päätin laittaa uudet, mutta kylvin suoraan lavaan. Sisälle kylvettäessä ei vaan saa kunnon taimia, niistä tulee luiruja jotka eivät kestä ulos siirtoa. Paitsi kurpitsat ym. jotka ovat tukevia ja meheviä heti alusta alkaen. Ufokurpitsat laitoin isoon sinkkisaaviin ulkorakennuksen edustalle ja kasvihuoneessa odottelee vielä muuutamia taimipurtiloita omaa paikkaansa. Kasvimaan reunalle aion laittaa pienen auringonkukkatilkun...niinkauan kun siemeniä vielä on. Onneksi on vielä hyvä aika kylvää. Aina ei mene niinkuin haaveilee ja joutuu keksimään hätäratkaisuja. Elämä on.

Pikku nappisilmä

Matojen metsästystä

- mä olen kuulevinani jotain.....

- kuulostaa varsin muhkealta madolta...

- mmmmmmm...

Viime kesänä löytämäni ja istuttamani siperianunikko
on näin reipas.

Sievä pikkusydän palelee toukokuun tuulissa.

Ns. varamaalle ihan vasemmalla kädellä huitaistut narsissit kasvavat näin
komeasti. Miksi onkin niin että siellä minne ei ole niin vakavissaan
mitään istuttanut, kukat viihtyvät hyvin? On siis tehtävä varamaasta ihan
virallinen kukkapenkki.

15. toukokuuta

Vihdoinkin sataa! On sitä odotettukin ja tarpeeseen tulee. Maa on itsessään tarpeeksi kosteaa mutta kukkapenkit, kasvimaa ym. ovat veden tarpeessa. Ennustettu 50 milliä meni ehkä yläkanttiin, ei taida niin paljon, eikä ole hyvä jos kellutaan vedessä kaikki tyynni. Ilokseni huomaan että sittenkin ainakin osa liljoista on hengissä, ym. muita perennoja joitten luulin jäätyneen. Ne vaan kuhnailevat tänä vuonna. Uskoisin myös sateen tekevän ihmeitä taas. Pihahommia olen tehnyt hissuksiin: kuivat törröttäjät saatu pois, kaivoin mansikat ylös ja heitin menemään, niitten tilalle siirsin maa-artisokat - mielenkiintoista nähdä lähtevätkö kasvamaan - mansikat korvaan kuukausimansikoilla, ne menestyvät paremmin, eivät ole niin vaateliaita, ahomansikan tapaan kasvavat melkein missä tahansa. Pikku lammen sain tyhjennettyä ja pestyä sekä täytettyä uudelleen. Yritän olla keksimättä mitään uutta täksi kesäksi, siis uusia projekteja; hyvä kun vanhoistakin selviää! Jahka hieman lämpenee vien kasvihuoneeseen ja kasvilavaan sekä lavakauluksiin pikkutaimet - osan kylvän suoraan laatikoihin. Keittiö pullistelee taimipurtiloista....pian ei sekaan mahdu. Lehtikaalin taimet jouduin jo heittämään pois, ne oli niin surkeita - jos istuttaisin ne ulos ne kuupahtaisivat oitis, elleivät jo sitä ennen. Ulos ei todellakaan voi mitään laittaa, nytkin mittari näyttää vain 5 astetta, tuuli puhaltaa kalseasti. Vähän on odoteltava vielä. Onneksi linnuille on vielä siemeniä tarjolla: ruokintapaikalla onkin hieman vilkkaampaa; eilen punavarpunen ( kuvassa ) piipahti, jopa harakoille kelpaa kaura! Joten tämä on ihan tyypillinen toukokuu ja miksi sen pitäisi olla jotain muuta?

 

Sepelkyyhkyjä

Jonkin aikaa pihalla on vieraillut sepelkyyhkypariskunta. Tässä jompikumpi
puolisko. Harakat yrittävät ajaa pois reviiriltään, mokomat...ne syövät kauraa,
mutta ilmeisesti myös auringonkukansiemenet kelpaa, tai niitten muruset.

Yleensä lopetan ruokinnan huhti- toukokuun vaihteessa, mutta toisinaan
jatkan, koska voi ilmestyä yllätysvieraita. Eikä vielä ole mitenkään lämmin;
ainakin yöt ovat hyvin kylmiä. Taidan jatkaa ainakin toukokuun....ehkä koko
kesän..miksikäs en? Metsikön ruokintapaikalle en vie mitään enää.
Mutta kyllä näin kauniita ruokavieraita katselee mielellään.

Multaa & siemeniä ilmassa, toivottavasti myös purkeissa...

Siementen kylvö on parempi hoidella ulkona, koska multaa sinkoilee joka
suuntaan ennennäkemättömällä taidokkuudella. Mutta kylvöksiä ei vielä voi
ulos jättää; ainakaan kurpitsansiemeniä, ne mädäntyy helposti kylmässä.

Maissit on kätevintä laittaa maito- ja mehupurnukoihin; ne tukevat taimia.
Grillaustikkuja valmiiksi ....siis myös taimien tueksi, en ihan niin pitkälle ajattele
että saa maissintähkiä grillata...hehheh..

7. toukokuuta

Huhtikuu meni niin että oliko sitä ollenkaan...ja toukokuu tuntuu kiirehtivän nopsaan sekin. Luonto ja puutarha eivät kuitenkaan pidä kiirettä, hissuksiin kömpii siellä täällä ylös kukkasia. Äkkinäiset ja kovat pakkaset ennen lumen tuloa ovat kyllä jonkin verran verottaneet. Harmikseni ihanaiset ajuruohomättäät jotka koristivat yrttipenkin reunoja kuolivat kaikki tyynni. Tänään hieman kaivelin liljan sipuleita esiin, epäillen onko nekin menneet...en kovin reippaasti uskaltanut kaivella. Tuntuisi jotain olevan tallella. Viime vuonna jo tähän aikaan olivat tulossa esiin, mutta muutama lämmin päivä ei vielä ole niitä innostanut. Vähän sadetta ja sen päälle lämmintä saa luonnon vasta kohahtamaan kasvuun täysillä. Ja rannikolla ei koskaan ole niin lämmin kuin sisemmällä mannerta. Tänään laittelin muutamia siemeniä: maissia, sikkiminkurkkua, jättikurpitsaa, ufokurpitsaa...kunhan saan kasvilaatikot, sinne suoraan muita siemeniä. Kesäkukista vasta merimalkolmiaa muutamiin purtiloihin. Eiköhän tässä ehditä....Aika menee niin siistimis- ja järjestelyhommiin. Pihalla on vielä paljon uudelleenlaittelua kaikenlaisten kaiveluitten jäljiltä. Siirtelen erinäisiä pensaita, perennoja siinä toivossa että saa kaljuja kohtia paremman näköisiksi. Mikään ei vain kovin nopeaan kasva. Taitaa olla kultapiisku ainoa sellainen, mutta silläkään ei ihan viitsi pihaansa täyttää. Ehkä on niin että kun itsekin alkaa olemaan rähjääntynyt reissussa, niin pihakin näyttää vähän samalta......Puutarha on omistajansa näköinen, jep, näinhän se on muutenkin. Jos ihminen on oikein pedantti ja tiukkis, pihakin on kuin viivottimella tehty ja rajattu, nurmikko on aina tiptop, rikkaruohoja ei missään...pahimmassa tapauksessa asvalttia ja soraa jokapuolella....kuri ja järjestys vallitsee..huh, sellaiset ihmiset on todella pelottavia!!  Jihuu, tämä ajatus saikin ihan uutta intoa meikäläiseen! Aion vain nauttia tästä rappiotilasta....