- Mä olen vähän huonossa hapessa, mutta eiköhän se tästä.....

Ruokintapaikalla

Kuusitiaisia on tänä vuonna paljon.Eivät juuri
poseeraamaan ehdi...

Puukiipijä tutkii....

 Viime päivinä ollut vipinää ilmojen kylmetessä. Haravoin pois auringonkukansiementen kuoria ym. moskaa ja peittelin maata mullalla jota vielä pieni kasa on jäljellä. En tiedä olisiko mahdollisesti salmonellaa, kun yksi mustarastas oli kuluneella viikolla hyvin vaisu, se vain kökötteli paikoillaan ja on hyvin kesy. Se on nyt kuitenkin virkostunut ja hyvin eloisa. Lähelle se päästää, mikä on epätavallista, yleensä ne heti häipyvät päästäen kommentteja peräänsä häiriöstä. Yleenä linnut vain käyvät apaattisemmiksi ja liikkumattomiksi taudin edetessä ja hyvin nopeaan katoavat. Tämä vierailee ja on kyllä pitkiäkin aikoja lempitähystyspaikassaan kanukkapensaassa. Oli sillä sitten mitä tahansa, toivon että se paranee. Mustarastaat ovat upeita ja niitten touhuja on mukava seurata. Nämä kosteat ja lämpimät säät edesauttavat valitettavasti tauteja. Onneksi nyt tuli hieman pakkasta ja pieni lumikerroskaan ei haittaisi. Myös auringonkukan siemenissä itsessään voi  olla salmonellaa. Täytyy vai yrittää siivoilla aina silloin tällöin ruokintapaikkaa, koska ei sitä nyt oikein siirtäkään voi, vaikka sekin on eräs keino. Lintuja ei oikein voi estää kakkaamastakaan samalle paikalle missä ne syövät, ja maasta  mustarastaskin murkinansa etsii. Linnuilla voi olla muitakin probleemeja: trichomonas-loinen mm. No, toivon ettei mitään epidemiaa tule. Ehkä pikkuystäväni oli vain nälkiintynyt.

Myrskyävä meri / Staffan from Sweden

Sieltähän se, Ruotsin Staffan saapui puuskuttaen ja puhisten vierailemaan.
Ei mitenkään hyvätapainen, joskin komeahan tuo on kuin mikä, niinkuin
kuvista voi päätellä. Oikukas ja nopealiikkeinen: 20,6 m/s ja puuskissa 25,1 m/s.
Nakkelee oksia ja risuja ympäri pihaa, sekaan muutamia rakeita koristeeksi.
Jäämme odottelemaan mitä muuta keksitään, kaadetaanko puita, viedäänkö
sähköt tai otetaan katto mukaan kun jatketaan matkaa?  Sormet jo jäätyi kuvatessa kun
herra poseerasi meren rannalla esitellen parhaita puoliaan...on nuo ruotsalaiset
sitten aikamoisia veijareita....

Mustarastas & pisaroita....

Ylös

alaisin....

20. joulukuuta

Joulukuu vierii kohti loppuaan. Kovin vetisenä, lämpöisenä; tänään +7...
ei ihme että talitiaiset virittelivät kevätlauluja; se oli hauskan kuuloista.
Ne olivat iloisella tuulella kun ei tarvitse palella. Eilen oli todella upea sää,
aurinkoista koko valoisan ajan; tuuli toi meren tuoksua pihaan..aah,
mikä suloparfyymi! Ihanaa olla pihalla hommailemassa, aina siellä jotain
tekemistä löytyy. Ihan jo liikunnan ja terapian kannalta pitäisi olla ulkona;
vaikkei aina mitään järkevää saisikaan aikaan. Oikeastaan en lunta kaipaa
ollenkaan; se tietää vaan lumitöitä joka on melkein sama kuin ruohonleikkuu
kesällä....päääh...Ainoa hyvä puoli lumessa on se että se on niin kuvauksellista.
Maailma muuttuu niin totaalisen erilaiseksi. Ainakin ihan kohta valoistuu:
tiistaina talvipäivänseisaus; tarkalleenottaen klo 6.48!! Jihuuuuu......

Pikkuväen kasvihuoneessa on ilmeisesti menossa kohtaus Tähtien sota
elokuvasta: Obi-Wan Kenobi kouluttaa jättihämähäkkiä....

Samoin sormustinkukkien ruusukkeita siellä täällä.

Reippaat uudet unikonalut odottelevat kevättä.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain vihreää

Uusi tuttavuus. Joitain lajikkeita kasvaa myös
Suomessa luonnonvaraisina. Pitää kosteasta.
Taiteellisen kämpyräiset lehdet.

Vihvilä, Juncus.

Palmuvehka, alkaa vanhemmiten retkottaa...ei pidä
liiallisesta kastelusta sekään.

Joku kissus-lajike, odottelee valoisampia aikoja. Lehdet kuivahtaa herkästi.
Tarvitsee valoa, tasaisen kastelun.

engl. " Tiger Paws "...

Tiikeribegonia,

hauskoine lehtineen.

Aaltomehilehti



Herttaköynnös

Ceropegia woodii; kuuluu mehikasveihin mitä ei heti uskoisi.
Talvella oltava siis niukempi kastelu. Teki pienen pieniä
torvimaisia violetteja kukkasia.

Sama vähän paksumpi versio.

Hatiora salicornioide eli tulitikkukaktus.

Lehtivihreää eli pieni annos biologiaa

Valo on välttämätöntä tärkeitten yhdistysten eli hiilihydraattien muodostumisessa kasveissa. Hiilihydraatit koostuvat vedestä ja valosta. Veden kasvit saavat luonnollisestikin kastelun avulla. Hiiliaineksen ruukkukasvit ottavat ilmasta, joka sisältää sen kemiallisesti yhdistyneessä muodossa hiilihappona. Valon vaikutuksesta muodostaa lehtivihreä hiilihaposta ja vedestä hiilihydraattia ja happea. Hiilihydraatit varastoidaan kasveihin ja happi poistuu huoneen ilmaan. Ainakin osan täten muodostuneesta hapesta kasvi käyttää hengitykseensä ja vain ylijäämä tulee lehden alapuolella olevien aukkojen, huokosten, kautta ulos. Pimeässä tätä ei tapahdu. Silloin ei lehtivihreä muodosta hiilihydraattia ja happea, kasvit hengittävät silloin tavallisesti. Huokostensa kautta ilma tulee sisään, ja siitä ne käyttävät osan happea kuten ihmiset ja eläimetkin. Yön tullessa alkavat kasvit tarvita happea ilmasta. Mitä raikkaampi  " yöilma " huoneessa on, sitä parempi. Päivällä kasvit kyllä  huolehtivat omasta hapentarpeestaan, mutta koska ne kuitenkin juuri yötä vasten alkavat käyttää ilmaa ympäristössään, on oikeastaan paljon parempi tuulettaa ennen nukkumaan menoa hyvin. Ei saa ehdottomasti joka säällä tuulettaa, sillä useat kasvit voisivat  huonosti sietää esimerkiksi kylmän talvi-illan ilman yht`äkkistä sisääntuloa. Tällä välin tekevät huokoset vielä enemmän kuin laskevat vain ilmaa sisään ja mahdollista happea ulos. Ne myöskin säätelevät " hikoilun ", kasvien veden haihtumisen. Eli ennenpitkää on annettava kastelukannulle liikuntaa....Harvoinpa tulee ajateltua että kasvit eivät vain kökötä ruukuissaan, vaan todellakin tekevät  jotain.                                                    

Viherkasvitsekkaus

Viherkasvit voivat suhteellisen hyvin ajankohdan huomioon ottaen. Tärkeintä on ettei lorota niille liikaa vettä sekä etteivät saa lannoitetta lepokaudella.  Myös lehdet olisi pidettävä pölyttöminä; pöly estää lehtien valon saannin. Homma jota ei juurikaan tule harrastettua: lehtien pyyhintä tai sumuttelu. Merileväuutetta voisi kuulemma antaa, mutta tuumin että vasta kun hieman valoistuu; sitä voi myös  suihkutella lehdille. Kasveista huomaa heti kun päivänvalo hiemankin lisääntyy; ne aivankuin oikaisisivat varttaan - nostavat  päänsä ylös! - ja alkavat kehittää hetimiten uutta kasvustoa. Ilokseni olen onnistunut saamaan banaanin pysymään hengissä. Toivon mukaan se tekee keväämmällä uusia alkuja. Sen jos minkä saa tapettua liialla kastelulla. Myöskään sitä ei saa katkaista jos vain viitsii katsella sen ränsistynyttä ulkomuotoa. Olen kyllä saanut erinäisiä kasveja hengettömiksi: sitruspuut kuupahtivat jo aiemmin syksyllä - siemeniä otin talteen sekä sitruunasta että calamondinista. Laittelen niitä itämään joskus maalis- huhtikuulla. Kaikki peperomiat ja sulkasaniainen  kupsahtivat - saniaisia onkin ihan turha yrittää, huoneilma on niin toivottoman kuivaa. Heittelen kyllä menemään kasveja vaikkeivät niin kuolleita olisikaan. Saintpaulioita en vaan jaksa kauaa katsella - kompostoriin...viiuuuh!  Kiinanruusunkin kanssa on siinä ja siinä joutuuko kompostorin ruuaksi. " Tappolistalle " on joutunut myös joulukaktus, se teki muuutaman kukan äskettäin, mutta muuten se on tavattoman masentava ilmestys. Sinänsä harmi heittää pois, mutta.... Jos olisi ylimääräinen huone tai lasitettu veranta yms. siellä voisi pitää kaikki vähemmän silmää hivelevät; varmaan hyvin viihtyisivätkin. Melkoisen turhaa on hankkia sellaisia kasveja jotka eivät vain menesty täällä pimeässä talvessa, vaikka miten upeita olisivatkin. Sitten on näitä lähestulkoon idioottivarmoja kasveja: fiikukset, anopinkielet, jukat, traakkipuut, palmuvehka...
Vaatii jo taitoa saada NE hengettömiksi. Jokatapauksessa koti ilman viherkasveja olisi niin tylsä, eloton, epäviihtyisä...

Ripaus aurinkoa

12. joulukuuta

12 talvikuuta, kuten Suomessa joulukuuta kutsuttiin 1600-luvulle asti. Voisi sanoa vieläkin, vaikkei erityisen talvista olekaan; eikä varmaan tulekaan kunnon talvea nytkään. Ennen tiedettiin että:
Minkälaista ilma on  Nikolauksen päivänä  ( 6. 12. ), sellaista on koko joulukuu. Ja Turussa päin tiedettiin: Kylmä ja luminen joulukuu tekee hyvän talven. Myös talvipäivänseisauksen säätiloista ennusteltiin tulevia säitä ihan kesään asti. No, jäämme seuraamaan mitä tuleman pitää. Meneehän se näinkin, ilman lunta. Tänään oli varsin mukava päivä, aurinko näyttäytyi pakkasyön jälkeen ihanan kullanhohtoisena. Ei edes tuuli riepottanut; iltapäivällä pilviä alkoi kasaantua. Aamupäivällä oli lumentuoksua ilmassa; jotain varmasti sateleekin vielä. Olisi sitten sitä lunta mieluimmin kun vettä. Pihamaa on märkä ja vanhan tiskirätin värinen, joten sen voisi kevyesti peitelllä ohuella lumikerroksella. Muuten on varsinkin juuri ennen pimeän tuloa upean mystinen hämärä; pienet linnut käyvät vielä hakemassa ruokaa että pärjäävät koko pitkän kylmän yön. Varsinkin puukiipijä on varsinainen hämäränhippailija, se tutkii puunrunkoja hennosti piippaillen. Variksiakaan ei pieni pimeys juuri haittaa; kyllä ne löytävät ennenpitkää tiensä yöpuulle tiheään metsään käheästi raakkuen viimeisiä juttuja kavereitten kesken. Saattaapa myös pyy vihellellä lähettyvillä...Luonto on varsin eloisaa tähänkin vuodenaikaan, ei mitenkään kuollutta.
Virkistävää kun voi olla valoisaan aikaan ulkona jotain hommailemassa. Pimeys sekoittaa unirytmin täysin, joten jos mahdollista täytyy oleskella päivänvalossa ulkona. Valoisampi aika on ihan ovella. Vuodenvaihteessa päivä on ainakin kymmenisen minuuttia pidempi...aaah, maltan tuskin odottaa valoisia iltoja ja aamuja.

Kyyneleet oksilla

Sade on marssinut maiseman yli,
pisarat jäivät kuin kyyneleet.

Ihmeellinen amaryllis

Valkoinen amaryllis kolmella kukkavanalla. Avaa kukkansa vaikka
niin pimeää onkin. Takana banaani, lehdet alkavat ruskettua ja kasvu on
pysähtynyt. Vielä muutama viikko niin alkaa valo lisääntyä. Sinne vaan
sinnitellen kaikki kaksi- ja nelijalkaiset ja ruukuissa kököttäjät.

" Kauneus on kaikkialle tervetullut vieras " - Goethe