Satumainen hetki aamupäivällä auringon tullessa esiin.

Huurre kuorruttaa maisemia ja törröttäjiä, pensaissa vielä olevia marjoja.

Talvipalatsi

Lauhat, sateiset päivät muuttuivat pakkasiksi,
lunta sateli kevyeksi peitteeksi.
Siihen loppuivat pihatyöt, into ei. Vuosi sitten tähän
aikaan pystyi haravoimaan ja siistimään pihaa. Vaikka melko pitkään nytkin sai hääräillä; milloin vain valo antoi myöten. Mielellään sitä jotain tekisi; tönköt talvivaatteet ja jäätynyt maa ovat vain esteenä. Nyt kasvatetaan vain mielikuvituskukkia, ikkunoilla pakkaskukkia....
Talvipäivän seisauksen jälkeen valo muuttui erilaiseksi; se on mielenkiintoinen ilmiö. Ei enää sinisiä hetkiä ja yöllä taivas ei ole läpitunkemattoman musta. Atmosfääri on jotenkin kirkkaampi ja laajempi. Aurinko on esillä useammin ja se jo hieman lämmittää kasvoja ulkona liikkuessa..miten ihanaa! Ulkona löytää vaikka mitä kaunista jos osaa pysähtyä katsomaan: lumesta törröttävää siemenkotaa, jäätyneitä pihlajanmarjoja, huurtuneita ikkunoita .....

Ei kukan kukkaa...

                   Ei kukan kukkaa,
                   lehden lehteä puissa.
                   Männyn oksilla
                   edes vähäsen aikaa
                   kuki, lumi, oi viivy.





                                      Go-Toba Tenno



                                                                                                  
                                                                                                    
                                                                                                
                                                                                                  
                                                                                                  



                                                                                                               

Oodi vanhoille kalaverkoille ja ruostuneille rojuille.

Ihailen tavattomasti heitä joilla on taito tehdä
vanhoista tavaroista " uutta ", sisustaa pihaa
enemmän ja vähemmän ruostuneilla romuilla.
Jotkut " näkevät "; se vain on niin. Ihanaa, kun
kun heitäkin on olemassa. Ei kaikkien pihojen
tai kotien  tarvitse olla samanlaisia;
kun meidän ihmistenkään ei tarvitse olla kuin
yhdestä tuubista puserrettavaa massaa. Ja jos joku alkaa sanelemaan mitä puutarhaan saa kuulua, mitä ei..njaa-a, se on jo epäilyttävää.
Ja eikös olekin hauskaa kun meillä Suomessa on talvisin vähän synkeää, niin voi antaa edes
ruosteisten rojujen ynnä muitten lisukkeitten
kukkia? Mielikuvitusta vaan kehiin!!

Tulenhehkuisia tulppaaneja

talvea taittamaan.

Vähän bling-blingiä elämään: tuunattu tulilatva tuikkii...

Sumu maalaa maisemia

Verkkaan kiirehtivät talvipäivät

Vuorifasaani vai hototogisu?

Lueskelin taas japanilaisia runoja ja löysin sopivan,
fasaaniteemaa ajatellen. Kakinomoto no Hitomaro
on Japanin varhaisemman lyriikan ja etenkin tanka-
perinteen suurimman runoilijan maineessa. Lienee
ollut myös aikamoinen romantikko, tämä
hovivirkamies, jonka
paras kausi on osunut  keisari Mommun hallitus-
aikaan 697-707. Kuvan nappasin vanhasta tee-
purkin kyljestä..ei ihan samalta ajalta kuitenkaan
kuin runo, enkä ole ihan varma onko se edes
fasaani, mutta voisi olla!                                 


                            Yö, pitkän pitkä
                            kuin verkkaan kiirehtivän
                            vuorifasaanin
                            maata viistävä pyrstö -
                            ainako nukun yksin?

Google teki tällaisen pläjäyksen...aika vauhdikas..

Uusi ruokavieras...

Taidanpa vähän huilata......

Muutamia päiviä sitten pihaan ilmestyi fasaani; kaurajyvien houkuttelemana tietenkin. Se taitaa olla fasaanien herkkua. Syövät mm.hedelmiä, juuria, pähkinöitä, siemeniä, marjoja, hyönteisiä ja jopa sieniä! Täytyypä pitää huolta että on aina tarjolla ainakin kauraa. Onpas se erikoisen eksoottinen epeli. Oravat ei oikein tiedä miten suhtautua, varmuuden vuoksi on naksutettava sille, eikä kovin lähelle tohdi mennä! Harakatkin vähän pelkää...taitaa vain ulkomuoto hämätä; tuskin se pahaa tekisi kenellekään. Taitaa uhka joutua syödyksi olla toisinpäin; pahin vihollinen ehkä on kissat. Ne ovat  pahimpia petoja mitä kuvitella saattaa. Ja niitähän lähitienoo on täynnä, toinen toistaan isompia, karmeita horiskoja; kyttäämässä lintuja ja oravia.  Voin vain toivoa ettei niitten polut kohtaa. Fasaanit ovat todella näyttäviä, mukava lisä pihan elämään. Tällä herralla oli ehkä jo kevätfiilikset, kun se asettui mättäälle hyväksi toviksi, pörhisteli itseään ja kiekui...tyttöfasaanit mielessä. Hienoinen auringonpaiste inspiroi sitä ilmeisesti! Sain ihan kivoja kuvia pokkarillani ikkunalasienkin läpi...arkahan se on kuin mikä; köpöttelee heti tiehensä jos lähestyy. Kunpa se pysyisi vieraanani pitkään, tuo korea herrasmies. Olisi myös hauska tutustua sen tulevaan vaimoon ( tai vaimoihin! ) ja jälkikasvuun.




... vasemmalle: hyvältä näyttää..

..katse oikealle..sitten..





Ok, taidanpa tutkia mitä muuta tällä pihalla on.

..ruokintapaikalla..

Aika hyvät murkinat...





..no on, on!!

..kohtaaminen oravan kanssa..

Hei, älä nyt suutu..



...no, ei sitte..mä menen syömään!

Taikinamarjan vanhaa ja uutta...

I´m going bananas...

On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa banaanin kuulumisista.
Kuva on lokakuulta, jossa se on vielä hyvänvoivan
näköinen. Nyt luonnollisestikin lehdet kellastuneet ja
ruskeita laikkuja siellä täällä, mutta elossa se on ja

toivottavasti säilyykin hengissä kevääseen asti.

Tärkeintä onkin ettei sen kasvupistettä tapa liika-
kastelulla talviaikaan. Vielä en ole katkaissut sitä,
mutta kohtapuoliin. Talvella ei haittaa vaikka se onkin
puolikuolleen näköinen; keväällä valon lisääntyessä se alkaa työntämään
uusia lehtiä. Ja ison ruukun se vaatii kasvaessaan.
Omani ei kesällä mitenkään innostunut, jäi hyvin
lyhyeksi, vain n. metriseksi. Ensimmäinen banaani
venähti yli 170 cm. Tapoin sen kastelemalla liikaa kevät-
talvella, nyt on varottava; vaikka muutenhan se on
kova poika juomaan. Hauskaa että banaani on ruohokasvi
ja sen "hedelmät" itseasiassa marjoja!

7. joulukuuta

Kas, onkin vierähtänyt pari kuukautta siitä kun viimeksi olen täyttänyt blogia turinoinnilla tai mitä nämä meikäläisen horinat sitten lieneekään. Menevät kait ihan makuasioitten piikkiin. No, puutarhaani on kohdannut varsinainen myllerrys kun kunnallistekniikka jyräsi lokakuun lopulla. Liityin kunnan viemäröintiin eli pihaani tuli kiinteistöpumppu ja uudet viemäriputket ja jälki on sen mukaista. Olin kotvan aikaa aikaslailla myrtynyt, mutta nyt taas alkanut virkostua ja uudelleensuunnitelmat muhii päässä kevääseen asti. Ajankohta oli vain huonoin mahdollinen kun ei voinut siirtää mitään kasveja tai puita. Muutamakin kukkapenkki sai kipeää ja muutamia puita häipyi. Olisi ollut kevät tai kesä olisin voinut siirtää turvaan ja uudelleen istuttaa myöhemmin, vaan lokakuun loppu ei oikein ollut niihin puuhiin sopiva. Saan "kiittää" naapuriani myrtsistä fiiliksestäni, sillä vanha viemäriputkeni meni hajalle heidän maalämpökaivaustensa ansiosta...laadidaa...joten oli pakko asennuttaa uudet systeemit, kun kuitenkin vuoteen 2016 mennessä on liityttävä uuteen viemärisysteemiin. Mutta kunpa vain ajankohta olisi ollut parempi niin monella tapaa. Niin pieniä kaivureita ja vempaimia ei olekaan etteikö niillä saa kammottavaa jälkeä aikaan; varsinkin syysmärässä maassa. No, tällaista tämä maailmanmeno on, joskus naamalle  ikäänkuin läjähtää märkä haiseva tiskirätti. Mutta sitten taas jatketaan!! Talviajan suunnittelen, keväällä tilaan multaa ja alan korjailemaan vahinkoja. Ja, kuten olen aiemminkin todennut: tämä on vasta harjoittelua!

Vielä epätoivoiset fiilikset tässä,

mutta nyt suunnitellaan miten naamioida tämä hirvitys!