6.7.2014

6. heinäkuuta

Nyt tulikin tenkkapoo mitä raapustella
kun pää on helteen sekoittama. Illat
on ainakin upeita näin kuumalla.
Kesän syvin olemus, sydän, tulee
hyvin esille. Ilmassa on voimakas,
mehevä, makea tuoksu. Ripaus
syksyä jo...ainakin auringon laskiessa
kullanhohtoisena. Onneksi vihdoin,
viimein satoi, ennen tätä hellettä.
Kasvit oikein oikaisivat ryhtinsä.
Pionit aloittivat varovaisesti
nuppujensa avaamisen.
Ainakin tällä hetkellä näyttäisi
siltä, että tulee paljon kaikenlaisia marjoja,
pensasmustikkaa, aroniaa, karhunvattua.
Ellei taas tapahdu jotain vallan
kummallista säätiloissa.       
Ei nyt vain runoa pukkaa, vaikka on
Eino Leinon, runon  ja suven päivä!
Puhukoot kuvat puolestaan...

Ei kommentteja: