Katsaus luonnonkukkiin.

Luonnonkukat, villikukat, niittykukat; miten vaan. Kauniita
ovat siellä minne luonnostaan asettuvat. Vaikka kasvaa kurjenmiekkoja, rantakukkaa ym. jo siellä täällä kukkapenkeissä; silti olisi hauska
laitella ihan erikseen niille kasvilavan tapainen, rajattu
kasvupaikka. Koota siihen kaikki mahdolliset mitä saatavilla
on. Saisi olla aika kookas alue. Osmankäämejä voisi kokeilla
pikkulampeen vaikka koriin kasvamaan ja talveksi siirtää
muualle. Siinähän sitä olisi projektia..mietintämyssyyn ja
talven pitkinä, pimeinä päivinä suunnitella.

Osmankäämi

Virmajuuri

Vanamo

Käenkukka

Päivänkakkara

Hiirenvirna

 Huopaohdake

Puna-ailakki

Yrttiosasto eri suunnilta...

 Tässä kuvia kasvimaan yrttiosiosta
muutamia viikkoja takaperin, nyt se
alkaa olemaan jo rutikuiva ja ränstynyt.
Aivan liian pieneksikin se on käynyt,
sinne olisi mahduttava ruukuissakin
elelevät yrtit. Ehkä siis laajennus
on tarpeen. Sekaan on tietysti tupsahtanut
sormustinkukkia..niitä on siellä täällä
antamassa lisäväriä. Varsinaiset asukkaat
tällä hetkellä ovat: aaprottimaruna, iisoppi sinisenä
ja valkoisena, liperi, meirami, nukkapähkämö,
ruusujuuri, intiaaniminttu ja 2 muuta minttulajia,
päivänhattu, yrtti-iiso ja ajuruoho...saattaa olla seassa muutakin
joka ei nyt mieleen muistu. Kasvimaan reunoilla
humalaa, maa-artisokkaa..ja ruukuissa stevia,
ananas-salvia ja laventeli. Yrttipenkki on ilo
kaikille aisteille, näkö-maku-haju ja tuntoaisteille,
jos ajattelee nukkapähkämönkin turkinpehmeitä
lehtiä....minkä ehdottomasti haluan on lakritsilta ja
anikselta tuoksuva saksankirveli josta saa aivan ihanaa
teetä!! Jokunen vuosi sitten sellainen oli, mutta onnistuin
tyystin sen kadottamaan jollain tavalla....

Vilkkaat vesimittarit pikku lammella. Entiseltä nimeltään vesiräätäli. Ruotsiksi vattenlöpare.

Valkoisia yllätyksiä.

Tarhapioni teki vihdoin ja viimein yhden kukan, monen, monen vuoden jälkeen. Ehkä ensi vuonna lisää.. Tuoksu oli ihan tyrmäävä.                                                                                                                                                                     

Valkoinen väri houkuttelee ötököitä puoleensa.

Tässä eräs uusi tuttavuus; silkkiunikko,
Bridal Silk. Viehättävä hauskoin karvaisin
siemenkodin. Siemenet on tietenkin visusti
kerättävä talteen. Hauskaa kun jokin
onnistuu tänä kummallisena kesänä.

 Toinen uusi ihana tuttavuus on  nimeltään

lääkärinkukka. Yksivuotinen, pienet,
illalla aukeavat ja tuoksuvat kukat!
Kerrassaan hurmaava tuttavuus. Näitä
ensi kesänäkin. Joudun siis kertakaikkiaan
perumaan sen päätöksen etten siemeniä

tilaa!                                                             
Ruotsiksi: nattblomster, midnight candy
englanniksi ( sopii hyvin tuoksunsa vuoksi ),
lat. zaluzianskya capensis. Houkuttelee myös
ötökät puoleensa.

Terveyspommi

Enpäs tiennyt että kirsikat ovat niinkin terveellisiä kuin ovat, varsinaista superfoodia.
Eli edistävät ruoansulatusnesteiden tuotantoa ja virtsan eritystä sekä puhdistavat maksaa ja munuaisia. Suuret määrät kirsikkaa voivat parantaa kihdin joka johtuu virtsahapon liikatuotannosta. Sisältävät  paljon magnesiumia ja rautaa sekä piitä. Auttaa anemiaan, huonoon vereen, huonoon ihoon, katarriin, ummetukseen, kouristuksiin, liikalihavuuteen ja reumatismiin. Hmmm..sitten vain popsimaan urakalla näitä pieniä terveyspommeja! Vaikka löysinkin hauskan runon kirsikoista ja mustarastaista, niin toivon että niitä ehdin itsekin napsia suuhuni.

Kirsikoitten aikaa.....

                                            



                                               Nautin
                                         puutarhastani
                                       silloin, kun siellä
                                         on mustarastaita
                                           enemmän kuin
                                              kirsikoita,
                                           ja haluankin
                                           palkita laulun
                                             hedelmillä.



                                             
                                            Joseph Addison
                                                 Spectator

Mustarastaat ovat jo auttaneet
mielellään kirsikoiden
poiminnassa..osa on kypsiä,
osa raakoja ja erittäin
happamia..vaan eipä ne sellaisista pikkuseikoista piittaa. Jäi sentään tälle siivettömälle puutarhurillekin jotain! Ehkä pakastan ne
ja sekoitan muitten marjojen
kanssa niin tulee aromikasta
mehua. Tulee silti mieleen
kirsikkajäätelö..en tiedä saako
sellaista herkkua enää. Pitäisikö
itse kokeilla jos saisi sellaista
aikaan. Tai kirsikkapiiras...nam.       Jokatapauksessa enemmän satoa tulee kuin viime kesänä.

Ukkosta ilmassa

Niin se vain on että puutarhassa oleilu tai
mikä tahansa siellä suoritettu puuha, kaiken
kauniin ja elävän keskellä parantaa oloa.
Se on kuin terapiaa, olipa fiilikset millaiset
tahansa .
Huomasin sen aamulla noustessani, kaikki negatiivinen
yllä kuin harmaa pilvi...vaan hetken kuluttua,
kevyen puuhailun jälkeen, istuskeltuani ja juotuani
kupillisen kahvia ulkona vihreyden, kukkasten,
puiden keskellä..katsellen miten mustarastaat
jo innolla tulisivat popsimaan puolikypsiä
kirsikoita ( eräskin oli aivan huppelissa, hetkeksi
unohtanut lentokykynsäkin, istuskeli nurmikolla
höpsön näköisenä...), ukkosen kumistessa kuin
kaukainen rummuttaja, ihanan viileä tuulenvire.
Uskomaton kauneus, kesän lämpö ja tuoksut
kietoutuneena ympärille.
Ja kas! aivan kuin eheytyisi kokonaan..elinvoima
palautuu, hiipii koko sieluun. Ei tarvita mitään
keinotekoisia piristeitä; luonnon ja puutarhan
kauneus, harmonia ja rauha riittävät.

Söpölöisiä harjaneilikoita....

Kasvimaan reunamille on ilmestynyt ja kiitettävästi levinnyt eri värisiä harjaneilikoita, laskeskelin ainakin 9 eri väriä tai väriyhdistelmää. Nekään eivät kuivuudesta kärsi, onneksi. Eli näitä on saatava lisää pihallensa...epäilen pahoin että tilaan sittenkin ensi keväänä siemeniä...ainakin harjaneilikoitten siemeniä...tai jos en kuhnaile vaan kerään näistä siemeniä.

Dianthus barbatus

Hauskoja

väriyhdistelmiä.

Pikkuruisia..mutta

pirteitä kukkasia.

Ruusurunoja

Ah, oon kerran
    tajunnut,
  kuinka villien
vuosisatojen halki
      on ruusu
     kulkenut.


Walter de la Mare

Kaikki muut asiat -
      pyyteemme,
 ruokamme - ovat
  olemassaolomme
        kannalta
     ensiarvoisen
    tärkeitä. Mutta
     tämä ruusu on ekstraa.
Sen tuoksu ja sen
   väri ovat elämän
    kaunistus, eivät
      sen edellytys.


Sir Arthur Conan Doyle
          ( 1859-1930 )

Ötökkä-galleria

Ruusuja ei kuivuus haittaa.

Hansaruusun taiteellisia laskoksia....

Sadepisarat kuin helmet kirjovat kukkasten terälehdet....