Sinisiä ja mustia kukkasia

Afrikan sinisarjaliljat kukkivat muutaman vuoden tauon jälkeen.
Tuumailin jos eivät nyt tee kukkia, heitän menemään. Ehkä lukivat
ajatukseni sillä pian alkoi ilmestyä....jopa 11 kukkavartta!
Ovat hyvin näyttäviä ja exoottisia, ei mitään hentoja rimpuloita.
Mitä tekevätkään ensi kesänä. En taaskaan ehtinyt niitä lannoitella
vaikka pitäisi jo helmikuussa ottaa päivänvaloon ja alkaa lannoitus.
Olivat aika lailla oman onnensa nojassa. Ehkä se oli vaan hyväksi.

 

Kylvin Black to Black-sarviorvokit 3.5. Ehtivät kukkia tänä kesänä. Myös itsekylväytyvät
joten se on hauska yllätys kun putkahtelevat sinne tänne.

Go tunia- petuniat onnistuivat nippanappa. Kahdeksasta taimesta kaksi selviytyi.

Hänen nimensä on onnellisesti haihtunut mielestäni.
Löytyy kun kaivelen muistiinpanoja. 
Itsekylväytyvä myös. Black Star on nimi.

 

Syksyn siivekkäitä

Valtava parvi kottaraisia lehahti pihakoivuun. Niitä ei
koskaan ole pihalla. Nämä lienee olleet muuttomatkalla.

Kuusitiainen käy napostelemassa.

 

Puukiipijä on piiloutumisen mestari.

Treecreeper.

 

Sepelkyyhky viihtyy vielä pihapiirissä. Lepäilee pihamännyssä. käy syömässä auringonkukansiemeniä
ja kauraa. Viime vuonna olivat vielä lokakuulla. 

 

Herkkuja syyskuussa

Karhunvattuja kypsyy koko ajan. Osa ehtinyt homehtua.
Herkullisia. Jouduin laittamaan metallisia pensastukia, ne
retkottaa muuten maassa. Marjat ovat niin painavia.

Kesäkurpitsa innostui uudelleen. 3 pötköä on kasvamassa.
Olin jo heittää pois, mutta huomasinkin että jotain tapahtuu.

 

Jotain sentään

Jotain onnistuu kummallisesta kesästä huolimatta.
Aroniaa kypsyy, herkullisia karhunvattuja...myös kivasti
onnistui härkäpavut. Tylsää jos kaikki epäonnistuisi.

 

Hassu juttu

Amppelimansikka kukkii vielä ja tekee hieman ruttuisia marjoja.

En tiedä mitä avomaan mansikoille tapahtui...joku söi ne??

Orangeglo on tehnyt pikkusormen kynnen kokoisen hedelmän.
Alkukesä oli sille liian kylmä...tai sitten joku muu moka
tapahtui. Sugarbaby-melonin taimet kupsahti.