Kukkia vihreässä viidakossa

Ruskolilja on kestävää, vanhaa lajia; lempparikukkijoita.

Soihtulilja kukkii ensimmäisen kerran. Upean erikoinen kukka. Myös se on
talveksi nostettava sisään, mikä on hieman hankalaa, mutta kun tekee noin
näyttäviä kukkia, niin jaksaa nähdä hieman vaivaa.

Hansaruusu on aina takuuvarma kukkija.

Sikinsokin iloisesti

Akileija löytää itselleen mieluisan paikan kasvaa.

Pihan etelä reuna on luovutettu luonnonkukille ja heittelen sinne myös
perkuujätettä. Pihakukat ja luonnokukat kasvavat iloisesti sikinsokin.
Ei siis tarvitse erikseen perustaa luonnonkukkapenkkiä, se on melkeinpä
perustanut itse itsensä. Mitä vähemmän nurmikkoa sen parempi.

Kukkien hehkua

Entinen yrttimaa ja entinen varamaa on nykyään juhannusruusun ja muitten hieman kuivemmassa viihtyvien kukkasten
valtaama. Siniset  ja valkoiset kukat sopivat hyvin yhteen.

Alppiruusu teki useita kukkasia huolimatta siitä että talvella metsäkauriit maisteli nuppuja.

Fasaanit ruokailemassa

Mösjöö itte kahden daamin kanssa ruokailemassa.

Rouvat maistelivat omenia.

Kielo

Siipien suhinaa ja kurnivia mahoja

- Hei sinä siellä ikkunalla!! Onks omppuja?

- Mitä!? Ei omppuja tänään(kään)?

Bambi olisi mieluusti halunnut seurustella fasaanidaamin kanssa, mutta....

hän ei ollut ihan samaa mieltä.

Kuusen ympäri köpöteltiin....

Räkättirastaan poikanen lentää suhauttelee jo varsin sujuvasti.

Kirjosieppo-isukki odotteli että pääsee hoivailemaan lapsukaisiaan.

9. kesäkuuta...Paljain jaloin paratiisissa

Villissä, vihreässä viidakossa tai miniparatiisissa kukat ja puut kukkivat. Linnunpöntöissä joko haudotaan tai ruokitaan jälkikasvua, toisilla linnuilla on jo isot poikaset; tervapääsky vasta saapui kotipönttöönsä, mutta jokapuolella on pientä ja suurempaa kuhinaa. Satakieli on lauleskellut ihan lähettyvillä monena päivänä mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt - ehkä sillekin alkaa olemaan ahdasta, kun ihmisten on pilattava lintujen pesimispaikat. Käki intoutuu kukkumaan, sillä on siis vielä darling löytymättä. Pihalla on tuoksujen huumaava sekamelska: syreenit, koristeomenapuut, kielot kukkivat. Kevätkukkijat ovat kukkineet ja nyt alkaa olemaan muitten vuoro. Tuntuu että nyt kovin nopeasti kukkii niin luonnonkukat kuin pihakukatkin. Luontoa ei tunnut haittaavan vuoristoratamainen säitten vaihtelu: viikko sitten jäätävän kylmä toppatakkikeli ja hetkessä hellettä 29 astetta! Tuuli paiskoo ja mäiskii mennen tullen....Kaikki kasvaa silti niin nopeaan ja rehevästi. Ehkä viime kesä teki sittenkin ihmeitä. Tuntee itsensä jopa pieneksi kun tallustelee pihallaan ja se on jo saavutus se! Hiljalleen alkaa toteutua se että jää vain vihreitä konkeja pensaitten ja istutusten väliin joita voi kurnauttaa ruohonleikkurilla. Haavena olisikin ruohonleikkuun vähentäminen koska se on isolla pihalla aikamoista vääntöä. Kun selkäsi käännät on nurmikko jo kasvaa suhauttanut melkein sen minkä ajoi juuri pois. Nurmikkoa kyllä saa olla, mikäs on mukavampaa kuin käppäillä paljain jaloin viileällä ruohikolla. Erittäin hyvää jalkojen hoitoa. Luonnollista. Harmittaakin ylenpalttisesti tunkea koipensa sukkiin ja kenkiin. Olosuhteet ei ihan salli ympärivuotista paljainjaloin tepastelua. Mutta en ole innostunut ajatuksesta että nurmikon olisi oltava pääosassa puutarhan pitoa, rajansa kaikella. Jotain järkevääkin tulee aina välillä tehtyä. Lavaan on saatu mm. maissit. Munakoisot ruukkuihin. Kesäkukkien taimia sinne tänne. Aion ostella vielä valmiita taimia: mm. kurkun ja kurpitsan ja mitä nyt löytyykin. Tomaatit on sekä viherkotterossa että sen ulkopuolella.  Jospa kesälomallaan saisi kirittyä tekemättömät hommat. Kuvittelee hän ja siemaisee lisää kahvia.